Kotia kohti, Singapore

Viime viikolla oli paljon jäähyväisiä. Niin se vaan on, että vuoden reissu alkaa olla takanapäin ja on aika palata Suomeen perheen ja opintojen pariin. Vaikea uskoa, miten nopeasti aika on mennyt. Toisaalta olisi niin mukavaa ja helppoa vain jäädä maailmalle, matkustaa vähän edemmäksi, tehdä töitä ja elää päivä kerrallaan. Mutta, kyllä sitä kotiin takaisinkin jo kaipaa, siellä on perhe, ystävät, tutut ympyrät ja oma koti. Ja pitäisi tuo tutkinto suorittaa loppuun..

Niinpä keskiviikkona tavattiin Masoud, Yashar, Bimba ja kumppanit Jalan Alorilla läksiäisjuhlien merkeissä. Tunnelma oli hieman alakuloinen, ja Bimba totesikin, että kaikki tuntuvat lähtevän pois. Ensin Reza Iraniin, sitten Longfei ja Yao Kiinaan ja Yousef Palestiinaan. Nyt onkin sitten meidän suomalaisten vuoro. Mutta toivottavasti jossain vaiheessa reittimme törmäävät jälleen, jos ei muuten, niin täytyy ehkä matkustaa ystäviemme luo (kun raha ja aika riittää).

Torstaina käytiin illallisella Ain ja työkaverimme Elliotin kanssa. Ai kertoi meille tulevista matkustussuunnitelmistaan ja lupasi tulla talvella Suomeen katsomaan lunta. Täytyyhän se nyt kerran elämässä kokea! Elliotin kanssa jatkettiin vielä Changkatille, mutta jätimme illan suosiolla hieman lyhyeen, sillä luvassa oli vielä pakkaamista ennen Singaporeen lähtöä.

Perjantaina 15.8. otettiin sitten yöjuna kohti Woodlandsia. Juna tuli tällä kertaa ajallaan, ja matka taittui lyhyistä yöunista huolimatta hyvin. Oltiin varattu majoitus läheltä Orchard Roadia, joten käytiin vain heittämässä kamat huoneeseen ja lähdettiin katsomaan kauppakadun vilinää. Kyllä Singaporen vihreys, siisteys ja palvelualttius tuntui taas hyvältä Kuala Lumpurissa oleskelun jälkeen. Täällä vain kaikki TOIMII.

Ensimmäinen päivä vietettiin tutustumalla Singaporen vanhaan kaupunginosaan, ja siellähän olikin yllättävän paljon nähtävää. Ihania, kapeita kävelykatuja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Tämähän on kuin jossain Etelä-Euroopassa! Illalla käytiin myös Sky Barissa ihailemassa kaupunkinäkymiä, mutta ravintolana paikka oli kyllä surkea. Aivan liikaa humalaisia keski-ikäisiä, teinejä ja disco jumputusta. Boat Quay on tunnelmansa (ja hintojensa) puolesta ehdottomasti parempi paikka viettää iltaa.

Lauantaina vietettiin päivä Sentosan saarella sijaitsevassa Universal Studion teemapuistossa. Paikkaan oli kyllä selkeästi panostettu, mutta turisteja oli kuin meren mutaa. Jonotettiin muutama tunti pariin laitteeseen, nautittiin auringosta ja erilaisista taidokkaista esityksistä. Illalla matkustettiin junalla saaren etelärannalle syömään.

Tänään on tarkoitus kierrellä vähän Chinatownissa ja illalla suunnata hyvissä ajoin lentokentälle. Boarding meillä alkaa 22:50 ja Suomen kamaralla ollaan paikallista aikaa tiistaina 06:35. Eli pian nähdään!

Makeemmilla vesillä, Pulau Kapas

Työjakson päättymisen kunniaksi otimme yöbussin allemme ja suuntasimme Malesian itärannikolle. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui parin tunnin pähkäilyn jälkeen pikkuruinen Pulau Kapasin saari Terengganun osavaltiossa. Pulau Kapas sijaitsee vain muutaman kilometrin venematkan päässä mantereelta ja Marangin kaupungista.

Työt päättyivät maanantaina 4.8. ja tiistai-iltana matkasimme Hentian Putra bussiterminaaliin, josta matka Marangiin kesti noin 6,5 tuntia. Oltiin aikaisin, noin 6 aikaan aamulla perillä Marangissa ja jouduttiin odottelemaan ensimmäistä lauttaa Kapasille aina puoli yhdeksään saakka. Lauttaliput saimme kätevästi lauttasatamasta (40RM meno-paluu/henkilö).  Vartti lautalla ja oltiin saavutti paratiisiin!

Olimme tiistaina soitelleet Kapasin majoituspaikkoja lävitse ja suuntasimme biitsiä myöten saaren etelä-osaan Capt’s Longhouseen. Simppeli double room tuulettimella ja jaetulla kylppärillä kustansi 70RM/yö (6 yötä eli viikko meiltä yhteensä siis noin 100 euroa).

Uskomaton saari! Valkoiset hiekkarannat (nimi malajiksi kapas=cotton), viidakkoa, omaa rauhaa, erittäin kirkkaat vedet, jossa koralleja ja meren elukoita sekä auringonpaistetta! Koko saarella on viisi-kuusi majoituslaitosta, joten ihmisiä ei ollut turhan paljoa. Vielä kun ranta jakautui 6-7 osaan, niin toisina päivinä sai koko rannan ihan itselleen. Me makoiltiin riippumatossa, lueskeltiin, snorklailtiin ja uiskenneltiin. Just sopivaa hommaa kuukauden töiden jälkeen! Rankinta koko viikkona oli varmaan syömässä käynti ja parin tunnin trekkaus viidakossa..

12.8. vietimme vielä päivän saarella, mutta illalla siirryimme Marangiin kuluttamaan aikaa ennen yöbussin lähtöä kohti Kuala Lumpuria. Ei muuten ollut kauheasti nähtävää Marangissa ja ruokapaikatkin olivat niin sanotusti kortilla.. Bussi kuitenkin tuli melkein ajallaan. Sitten olivatkin edessä viimeiset päivät Malesiassa!

Kaupunkisuunnittelua, KL

Työskenneltiin siis yhteensä noin 5 viikkoa paikallisessa pienessä kaupunkisuunnitteluyrityksessä. Toimisto sijaitsi Shah Alamin kaupungissa, ja työmatkamme Bangsarista kesti yhteensä noin tunnin. Työskentelimme täysipäiväisesti ja ruuhka-aikojen takia aloitimme työt aikaisin aamulla. Eli kuukauden aikana tuli paljon aikaisia herätyksiä ja lyhyitä yöunia…

Paitsi, että työskenteleminen tällaisessa maassa oli jotain ainutlaatuisen uutta niin myös työmme oli mielenkiintoista ja haastavaa. Saimme tehtäväksi alkaa suunnittelemaan Penangin George Townin maailman perintökohteelle uusia kaupunkisuunnitteluohjeistuksia. Aikamoinen tehtävä kun aikaa oli tosiaan vain noin kuukausi. Työstimme raporttiamme toimistossa, sekä suoritimme kaksi kenttäretkeä George Towniin. Suoritimme mm. kyselyn, teimme haastatteluja ja havainnoimme kaupunkia ottamalla satoja (ehkä tuhansia..) valokuvia.

Viimeiset päivät toisen kenttäretken jälkeen eli Pangkorin lomalta palattuamme, menivät töissä tosi nopeasti tuloksia hahmotellessa ja raporttia kirjoittaessa. Lopputuloksena noin 140 sivun raportti kuinka George Townin katuja tulisi kehittää ihmisystävällisemmiksi ja jalankulkijoita suosiviksi. Toiseksi viimeisellä viikolla esitimme tuloksiamme ja raporttiamme muulle toimiston henkilökunnalle pomomme pyynnöstä.

Kaiken kaikkiaan raportin työstäminen ja erityisesti viimeistely opetti tosi paljon. Tuli kyllä kirjoiteltua tosi paljon ja saimme kokemusta millaista on työskennellä kaupunkisuunnittelun yksityisellä puolella.

Paikallinen työkulttuuri ja päivittäiset matkustelut KL:n ja Shah Alamin välillä jäävät myös hyvin mieleen tästä ajanjaksosta.

Viikonlopun rantaloma, Pulau Pangkor

Niko saapui Malesiaan tiistai-aamuna 8.7. Oli hienoa nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Reilun 18 tunnin lento (vaihtoineen) ei vaikuttanut miestä pahemmin hetkauttaneen, joten kun saatiin kamat kämpille, lähdettiinkin jo tutustumaan hieman lähimaastoon. Niko oli otettu meidän kämpän puitteista ja vietettiinkin ilta altaalla pulikoiden.

Bangsar Southin alue on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut jo melkoisesti. Lähistölle on avattu uusi ostoskeskus ja rakennustyöt uuden pilvenpiirtäjä rykelmän osalta saadaan pian päätökseen. Myös KL Sentralilla on avattu uusi NU ostosparatiisi ja yhteys Monorailin juna-asemaan on jälleen avattu (ainakin osittain). Ikävämpiin uutisiin kuluu Malaysian airlinesin koettelemukset ja yhden valtatien romahtaminen lähellä Bukit Bingtangia. Muuten kaikki vaikuttaa toimivan kuten ennenkin, vaihtelevalla tehokkuudella ja hitaasti.

Viime viikot ollaan kierrelty Chinatownin alueella, KLCCn ympäristössä ja vierailtiin me myös Putrajayan Cyber kaupungissa. Kyseessä on Malesian hallinnollinen keskuskaupunki, joka on rakennettu lähtökohtana viimeisin teknologia ja kestävä kehitys. Teoriassa hyvin onnistunut kaupunki mahtavine puistokatuineen ja massiivisine rakennuksineen, mutta elämä kaupungista kuitenkin puuttuu. Mieleen tuli lähinnä kierros jossain kummitustalossa, lähes autio kaupunki jonne saapuu bussikaupalla turisteja pällistelemään arkkitehtuuria ja erilaisia kaupunkisuunnittelun yksityiskohtia. Ihan vierailun arvoinen paikka.

Perjantai-iltana 11.7. nautittiin Ramadan ajan ”aamiaisesta” paikallisen malesialaisystävämme Ain kanssa. Nythän on siis parhaillaan käynnissä Ramadan, muslimien paastokuukausi, mikä tarkoittaa, että kaikki syöminen ja juominen tapahtuu vasta auringonlaskun jälkeen. Muslimithan syövät päivän ensimmäisen ateriansa Kuala Lumpurissa noin kello 19:30, jolloin hiljennytään yhteiseen rukoukseen ja nautitaan niukka BreakFast. Syömisen jälkeen muslimit kokoontuvat moskeijaan rukoilemaan.

Lauantaina tavattiin vuorostaan iranilaisia ystäviämme ja vietettiin vähän erilainen ilta Shisha Loungessa. Nautittiin livemusiikista, tanssittiin ja juteltiin opiskeluista, jalkapallosta, kulttuurieroista sekä matkustamisesta. Persialainen kebab oli juuri niin taivaallista kuin muistinkin, siinä uusi ruokakulttuuri johon pitää tutustua kotona vielä tarkemmin!

Viime viikko oli toimistotöiden osalta harvinaisen lyhyt, sillä käväistiin vain maanantaina viimeistelemässä paperihommat ja tiistaina olikin julkinen vapaa päivä. Tiistai-iltana käväistiin syömässä Traders hotellin Sky Bar -ravintolassa ja ihasteltiin 33-kerroksesta avautuvia näkymiä.

Keskiviikkoaamuna pakattiin kamat ja suunnattiin taas kohti Penangia. Vuorossa oli harjoittelujaksomme toinen kenttäretki ja tarkoituksena oli tehdä edellistä tarkempia katu-analyyseja ja kehitellä visioita tulevaa kaupunkisuunnittelua varten. Hauskaa, että Nikokin pääsi tutustumaan Penangin saareen ja George Townin maailmanperintökohteeseen. Syötiin paikallista katuruokaa ja käveltiin katuja ristiin rastiin kolmen päivän ajan.

Perjantaina oli aika suunnata rannalle. Sanoi velipoika mitä tahansa, eihän sitä voi sanoa vierailleensa Aasiassa jos ei ole nähnyt yhtä oikeaa paratiisisaarta :) Niinpä jäätiin bussista puolimatkan paikkeilla ja otettiin Lumutista lautta kohti Pulau Pangkoria. Saari osoittautuikin isommaksi ja suositummaksi kuin mitä meille oli annettu ymmärtää, joten moni ravintola ja liike olivat auki Ramadanista huolimatta.

Jee, jälleen päästiin nauttimaan viilentävästä merivedestä ja auringon paisteesta. Käytiin pienellä Island Hopping veneajelulla ja käristeltiin itseämme autiolla hiekkarannalla (tai autio se oli kunnes puolen päivän jälkeen kaikki intialaisturistit päättivät rynnistää piilopaikkaamme pelastusliiveineen ja taskukameroineen).

Oli kyllä rentouttava reissu ja kiva olisi ollut jäädä Pangkorille pidemmäksikin aikaa, mutta työt kutsuvat jälleen. Mutta eiköhän me keksitä jotain kivaa juhlaa Ramadanin päättäjäisiksi (27.7.)

Heritage Celebrations 2014, George Town

Hektista on ollut ensimmainen viikko Malesiassa! Torstaina toiden jalkeen paasimme siirtamaan pussukat ja nyssykat uuteen asuntoomme, joka kaikessa kiireessa jai kylla aika sekaisin, kun lauantaiaamuna suuntasimme kohti Penangia.

Ensimmaiset tyopaivat kuluivat vauhdilla saatuamme tehtavaksi tutustua kaupunkisuunnittelumateriaaleihin ja George Townin erikoispiirteisiin. Suunnittelimme tutkimuksellemme pilotti kyselyn, jota lahdimme saman tien testaamaan heti ensimmaisena viikonloppuna. No ainakin saadaan tyot heti hyvin rullaamaan ja fokus kohdalleen!

Perjaintai-iltana ehdimme pitaa riehakkaan get-togetherin KL:n keskustassa. Oli mukavaa paasta turisemaan paikallisten ystavien kanssa ja ajankohtakin oli mita mainioin silla muutamat ystavistamme ovat suuntaamassa ainakin valiaikaisesti kotimaihinsa. Juotiin muutama torni olutta ja katseltiin Ranskan ja Saksan valista jalkapallo-ottelua.

Lauantaina kello soi sitten vahan turhankin aikaisin... No onneksi nohevana olin pakannut suurimman osan tavaroista jo neljalta aamuyosta. Rinkat taksiin ja bussiterminaaliin odottamaan bussin lahtoa kohti Penangia. Viiden tunnin matkan teon (lue nukkumisen) jalkeen saavuttiin Butterworthin bussiasemalle, jonka laheisyydesta nappasimme lautan George Towniin.

Oli kylla mukava saapua kaupunkiin tutkiskelemaan ja nauttimaan maailman perintokohteen 6-vuotis juhlista. Juhlia vietettiin sunnuntaina ja maanantaina, ja osa kaduista oli suljettu autoilta, mm. tyopajojen, esitysten, ruokakojujen tielta. Osallistuttiin Inkan kanssa muutamiin tyopajoihin ja katseltiin mm. Penangista kertovia lyhyt elokuvia. Samalla teimme jonkin verran tutkimukseemme liittyvaa tyota haastatellen ihmisia, havainnoimalla kaupungissa liikkumista ja ottaen samalla runsaasti valokuvia. Havaintoja onkin sitten hauska purkaa myohemmin talla viikolla toimiston viileydessa!

Takaisin Malesiassa, Shah Alam

Maanantaina lennettiin takaisin Malesian lämpöön ja keskelle tuttua, iloista hälinää. Lentokoneesta ulos astuessa kuuman kostea ilma puhalsi vasten kasvoja ja palautti mieleen, että täällähän tosiaankin on kesä – ja tietysti suurin sesonkiaika. Lentokenttä tungeksi ihmisistä ja tankattuamme vähän nuudeleita koneeseen, runnouduttiin kamojemme kanssa junaan.

Saimme siis mahdutettua tavaramme (lue Inkan vaatteet ja tuliaiset) kahteen isoon rinkkaan, yhteen suureen matkalaukkuun ja pikku reppuihin. Oltiin siis aikamoinen karavaani kun päästiin Chinatowniin. Onneksi hotellissa oli hyvä palvelu ja iloinen pikku mies kuljetti laukkumme huoneeseen tippirahan toivossa.

Asunnon metsästys alkoi saman tein. Soitimme läpi pari kiinteistönvälittäjää sekä lukuisia vuokrailmoituksen jättäneitä yksityishenkilöitä. ”You foreigneeer?” ”Noo, nooo short time” olivat yleisimmät vastaukset, mutta päästiin me käymään yhdellä asuntonäytöllä. Pantai Hillparkissa sijaitsevassa kolmen makuuhuoneen asunnossa asui ennestään neljä kiinalaista tyttöä, ilman ilmastointia tai omaa kylpyhuonetta …Hmm… kiitos, mutta ei kiitos!

Onneksi lopulta asunnon etsintämme tuotti tulosta ja löydettiin huone tutusta paikkaa.. Pantai Panoramasta! Kyseessä on täsmälleen sama talo missä asuttiin opiskeluaikana, huone on vain kolme kerrosta alempaa, vähän pienemmästä asunnosta. Kämppikseksi saadaan yksi mukavan oloinen iranilaismies ja saadaan muuttaa kamat sisään tänään. Luvassa siis lisää tavaroiden roudausta ja purkamista.

Mutta, voisin myös kertoa vähän meidän töistä. Eli saatiin siis hommia yhdeltä opiskeluajan luennoitsijalta, jolla on oma kaupunkisuunnittelu yritys Shah Alamissa (kaupunki noin tunnin bussimatkan päässä Kuala Lumpurin keskustasta).  Tehdään viisi viikkoa töitä, saadaan vähän alan työkokemusta ja samalla katetaan meidän matkakulut Malesiassa. Eikä kyseessä ole ihan mikä tahansa pikku kesätyö, vaan itseasiassa IZM työstää parhaillaan Urban Design Guidelineseja Penangin maailmanperintökohteelle ja me saatiin tehtäväksi tehdä vähän alustavaa tutkimusta tätä varten. Tarkoitus on tehdä havainnointi- ja kyselytutkimusta Penangilla tarkastellen ensisijaisesti George Townin ekologista kestävyyttä ja ekotehokkuutta. Eli kiireinen kuukausi tulossa!

Onneksi rakas veljeni on päättänyt matkustaa meitä tapaamaan, joten riittää meillä työn ulkopuolistakin elämää :) Oon jo laatinut pitkän listan paikoista joissa pitää käydä ja ruuista mitä pitää Nikolle esitellä, kjeh kjeh!

(Alhaalla: Mikään ei ole mukavampaa kuin saapua iltapäiväruuhkassa töistä kotiin, pienen iltapäiväsateen piiskoessa päin näköä)

Time to say Goodbye, Adelaide

Viimeiset päivät Australiassa tuntui kuin vaivihkaa sujahtavan ohitse. Perjantaina oli meidän viimeinen työpäivä yliopistolla ja pyrittiin viimeistelemään kaikki keskeneräiset askareet. Kolmen kuukauden harjoittelujakso kului todella nopeasti, mutta ollaan saatu paljon hyvää työkokemusta lyhyessä ajassa. Tämä harjoittelu on kyllä entisestään kasvattanut kiinnostusta projektityöhön ja tutkimuksen tekemiseen. Maailma tuntuu olevan täynnä uusia haasteita ja kiehtovia tutkimuskohteita.

Mutta, nyt viimeiset päivät ovat kuluneet pakkaillessa ja Kuala Lumpuriin palaamista organisoidessa. Meillä ei vieläkään ole Malesiasta asuntoa, mutta mennään pariksi yöksi hotelliin ja yritetään selvittää asumisasiat sitten paikan päällä. Aasialaisten kanssa nyt on aina vähän hankalaa järjestää asioita etänä…

Varsinainen kotimatka on tosiaankin alkanut. Outoa, tuntuu tosi haikealta lähteä Australiasta. Täällä on todella tuntunut siltä kuin oltaisiin jo kotona (no kyllä äiti, on meillä teitä ikävä, mutta muuten). Jotenkin kaikki on vain loksahtanut kohdilleen ja australialainen elämäntapa nyt vaan on todella… miten sen nyt sanoisi… Don’t worry about it! Aussit osaa nauttia elämästä, eikä murehdi liikaa kaiken maailman asioita (varmaan osittain siksi, että tää nyt vain on niin kaukana muun maailman murheista).

Ikävä tulee:

* Kaikkia mahtavia ihmisiä joihin meillä on ollut ilo tutustua 

* Pohjoismaalaisen hipiää hellivää ilmastoa

* Sanoinkuvaamattoman upeaa, loputonta rantaviivaa

* Ihmisläheisiä kaupunkeja ja suloisia pikku kyliä (viiniviljelmineen)

* Eksoottista, hengensalpaavaa luontoa

* RUOKAA (se nyt vaan on laadukkaampaa ja parempaa kuin missään muualla)

Ollaan oltu todella onnekkaita kun ollaan saatu nauttia Erkin ja Patin vieraanvaraisuudesta sekä lämpöisestä, kotoisasta (ja joskus hieman hupaisasta) seurasta. Meistä on täällä ollessa todella tullut osa tätä australialais-pome-suomi perhettä.

Tänään meille järjestettiin kunnon jäähyväisjuhlat ja oli liikuttavaa nähdä kaikki uudet tuttavat vielä ennen lähtöä. Sanat eivät riitä kuvailemaan. Ikävä tulee.

Nothing makes the earth seem so spacious as to have friends at a distance; they make the latitudes and longitudes. ~Henry David Thoreau

Juhannus on meillä herttainen, Adelaide

Vai että keskikesä.. No, eipä se Suomessakaan oikein siltä vaikuta mitä viime uutisia katseltiin. Mieluummin sitä täällä ”talven keskellä” paistattelee auringossa 17 asteen lämpötilassa, kun värjöttelee Suomessa räntäsateessa! Ei vaan, kyllä Suomalaista juhannusta on aika ikävä.

Villen kanssa fiilisteltiin eilen Suomipopin ja koti-karaoken parissa (kyllä, näin alas on vajottu) :D mutta olihan se ihan hauskaa! Käytiin lounaalla McLaren Vale -nimisellä viinintuotanto alueella ja kierrettiin parit viininmaistajaiset. Ilma oli viileähkö, mutta aurinkoinen, joten mikäs sitä terassilla oli istuskellessa. Nähtiin myös vuoden 1908 vanhaan junan vaunuun perustettu jäätelöbaari.

Illalla lähdettiin tutustumaan Adelaiden yöelämään, ja täytyy myöntää, että meininki on aika paljon villimpi kuin tutussa Helsingissä. Mieleen tuli lähinnä Vappu taikka koulujen päättäjäiset. Liikkeellä oli lukuisia minihameita, piikkikorkkareita, hiphoppareita ja dressman miehiä. Eksyydyttiin lopulta yhteen vähän vanhemman ikäluokan kuppilaan, josta löytyikin mielenkiintoista juttuseuraa.

Vähän erilainen juhannus, mutta ensikesänä toivottavasti taas mökkeillen. 

Flunssan kourissa, Adelaide

Blogi on jumittanut pahasti jonkin aikaa (niin kuin kaikki muukin), sillä ollaan Villen kanssa molemmat podettu kunnon talviflunssaa.

Yliopistolla on kiertänyt jonkin sortin virustauti, joka ensin iski kyntensä Villeen, jonka jälkeen tauti rantautui mulle. Nyt oon sitten viimeiset kaksi viikkoa maannut sängyn pohjalla uupuneena ja tuijottanut kattoa. Jes!

Onneksi tauti on viimein, pikku hiljaa väistymässä ja alan päästä töistäkin kiinni normaaliin tapaan. Tällä hetkellä työstetään kirjallisuuskatsausta maastopalo -projektiin liittyen ja autetaan yhtä tohtoriopiskelijaa kaupunkipuistojen biodiversiteetin kartoittamisessa. Eli puolet viikosta toimistossa artikkeleita läpi kahlaten ja puolet puistoissa kiertäen ja muistiinpanoja tehden. Samalla koitan suunnitella yhtä haastattelua tulevaa Pro Gradu tutkielmaa varten.

Kiirettä siis pitää ja aika käy vähiin. Enää kaksi viikkoa Australiassa!! Töiden lisäksi pitää pakata, hankkia kämppä Kuala Lumpurista, olla yhteydessä Malesian työnantajaan ja pitää kunnon jäähyväisbileet – of course.

Aika haikea olo, Australia on todella alkanut tuntua kodilta ja kaikki täällä sujuu niin hyvin. Tällä hetkellä yritän vaan sulkea lähdön ajatuksen mielestä ja keskittyä keskeneräisiin askareisiin. Niitä riittää..

Huippukiva suurkaupunki, Brisbane

Perjantaina 23 toukokuuta saavuttiin viimeiseen itärannikon kohteeseemme, Brisbaneen. Kyseessä on siis Queenslandin osavaltion pääkaupunki, mutta myös koko Australian kolmanneksi suurin kaupunkikeskittymä. Silti, kaupunki tuntui heti todella helposti lähestyttävältä ja ”kodikkaalta”. Jotenkin Brisbane on onnistunut säilyttämään niin sanotun pikku kylä -fiiliksen.

Vietimme ensimmäisen päivän kaupunkikierroksella hostimme Kieran kanssa. Tutustuimme South Bank:in alueeseen, Story Bridgeen sekä omalaatuiseen kaupunki-hiekkarantaan. Täältä totisesti löytyy kaupunkitieteilijälle mielenkiintoisia yksityiskohtia! Illalla Kieran poikaystävä Ian vei meidät pubiin tutustumaan paikallisiin CouchSurfing aktiiveihin ja nauttimaan paikallisista virvokkeista. Iltaelämän ystävälle Brisbanestä löytyy kyllä menoa joka makuun.

Lauantaiksi Kiera ja Ian olivat keksineet meille ohjelmaa ja ajettiin läheiseen luonnonpuistoon piknikille. Ihasteltiin vesiputousta ja grillattiin nurmikolla auringon paisteessa. Kelit tosissaan suosivat meitä reissulla, sillä saatiin taas hikoilla 27 asteen helteessä. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä näköala paikalla, josta avautui näkymät kohti Gold Coastia ja itärannikkoa.

Auringonlaskua kiirehdittiin katsomaan Brisbanen keskustaan. Otettiin Villen kanssa lautta Sydney Streetiltä South Bankille ja nähtiin kuuluisa Story Bridge sekä kaupungin jokiranta iltavalaistuksessaan. Wau, nää Australian kaupungit on kyllä todella näyttäviä!

Sunnuntaina kerittiin vielä kierähtämään West Endin markkinoilla, ennen suuntaamista lentokentälle. Lento Adelaideen sujui hyvin ja alle kolmessa tunnissa oltiin taas autossa kohti Salisburya. Jälleen yksi reissu takanapäin, mutta olipahan retki! Itärannikko ei kyllä turhaan ole turistien suosiossa, ihan mieletön paikka. Niin paljon nähtävää, suuria kaupunkeja, mahtava luonto ja kuvan kauniit hiekkarannat.. Miksi, miksi niin kaukana kotoa??

Rantaelämää, Byron Bay & Gold Coast

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jatkoimme jälleen matkantekoa, tällä kertaa kohteena piskuinen surffi/hippikylä Byron Bay. BB:ssa vietimme kaksi rentoa päivää mm. nauttien rannasta ja merimaisemista. Teimme myös rannantuntumassa muutaman kilometrin pituisen kävelyretken, jonka varrella pääsimme ihailemaan delfiinejä, aaltoja, valaita, Manner-Australian itäisintä pistettä ja Cape Byronin kuuluisaa majakkaa.

BB on kyllä aika mielenkiintoinen paikka: kaikenikäisiä hippejä, runsaasti lowlife-surffareita ja tonneittain backpackereitä.. Tavattiin Byron Bayssa myös itärannikon matkan ensimmäiset ja ainoat suomalaiset. Kertoo jotain paikasta, pieni kylä mutta matkailijoita riittää sitäkin enemmän.

Tiistaina jatkettiin matkaa kohti Kultarannikkoa! Majapaikka oli löydetty CS:n kautta Palm Beachilta, Gold Coastin eteläiseltä osalta. Tiistaina pääsimme ihastelemaan Burleigh Heads nimistä rantakylää, joka sijaitsee kuuluisan Surfers Paradisen ja Palm Beachin välissä. Ranta oli melkoisen täynnä surffareita ja myös isäntämme Christian säntäsi innolla aaltojen sekaan. Illalla nautimme Christianin kokkailuista ja tyhjensimme muutaman pullon punaviiniä isäntämme ja hänen muutaman ystävänsä kanssa. Ukot suunnittelivat myös aamun surffaussessiota ja jossain välissä menimme lupaamaan, että lähtisimme aamulla viideltä mukaan Surfers Paradiselle nauttimaan aalloista ja auringonnoususta!

Kamera ei valitettavasti tullut mukaan aamusurffaukselle, mutta auringonlasku oli kyllä mahtava rannalla, joka on aivan kaupungin keskustan edessä! Päivällä nautimme itse ”Palmurannan” tunnelmasta ja iltapäivästä matkasimme myös tutkailemaan tarkemmin kaupungin keskustaa ja ympäristöä. Löysimme muutaman mahtavan puiston ja upeita asumuksia kanavien reunoilta. Yhtä puistoa asuttivat tuhannet lentävät koirat! Keskustan kävelykadulta löysimme Ripley’s Believe It Or Not! -museon, jossa loppu iltapäivä kuluikin vauhdilla ihmetellen mitä kummallisimpia outouksia.

Illalla Christianin luokse saapui toinen matkaajapariskunta, ja kuinka ollakaan he osoittautuivat samoiksi saksalaisiksi, joiden kanssa vietimme aikaa myös Coffs Harbourissa! Kummallinen sattuma :) No koska saksalaiset olivat liikkeellä autolla, pääsimme seuraavana päivänä tutustumaan lähialueen luonnonpuistoihin. Ajelimme kaupunkia reunustavien vuorien päälle, josta avautui mahtavat näkymät rannikolle ja Surfers Paradiseen. Sen jälkeen tutustuimme kansallispuistoon, tehden muutaman tunnin vaelluksen subtrooppisen sademetsän halki. Maisemat oli aivan mahtavat ja onneksi sade pysytteli pääosin poissa!

Perjantaina oli aika jatkaa matkaa kohti viimeistä itärannikon kohdettamme. Gold Coast yllätti meidät molemmat todella positiivisesti. Kaupunki ei ollut järjettömän suuri, ihmiset ystävällisiä ja luonto rantoineen ja sademetsineen, jotain uskomatonta! Ja lisäksi mahtava isäntämme Christian teki vierailustamme ainutlaatuisen!