Time to say Goodbye, Adelaide

Viimeiset päivät Australiassa tuntui kuin vaivihkaa sujahtavan ohitse. Perjantaina oli meidän viimeinen työpäivä yliopistolla ja pyrittiin viimeistelemään kaikki keskeneräiset askareet. Kolmen kuukauden harjoittelujakso kului todella nopeasti, mutta ollaan saatu paljon hyvää työkokemusta lyhyessä ajassa. Tämä harjoittelu on kyllä entisestään kasvattanut kiinnostusta projektityöhön ja tutkimuksen tekemiseen. Maailma tuntuu olevan täynnä uusia haasteita ja kiehtovia tutkimuskohteita.

Mutta, nyt viimeiset päivät ovat kuluneet pakkaillessa ja Kuala Lumpuriin palaamista organisoidessa. Meillä ei vieläkään ole Malesiasta asuntoa, mutta mennään pariksi yöksi hotelliin ja yritetään selvittää asumisasiat sitten paikan päällä. Aasialaisten kanssa nyt on aina vähän hankalaa järjestää asioita etänä…

Varsinainen kotimatka on tosiaankin alkanut. Outoa, tuntuu tosi haikealta lähteä Australiasta. Täällä on todella tuntunut siltä kuin oltaisiin jo kotona (no kyllä äiti, on meillä teitä ikävä, mutta muuten). Jotenkin kaikki on vain loksahtanut kohdilleen ja australialainen elämäntapa nyt vaan on todella… miten sen nyt sanoisi… Don’t worry about it! Aussit osaa nauttia elämästä, eikä murehdi liikaa kaiken maailman asioita (varmaan osittain siksi, että tää nyt vain on niin kaukana muun maailman murheista).

Ikävä tulee:

* Kaikkia mahtavia ihmisiä joihin meillä on ollut ilo tutustua 

* Pohjoismaalaisen hipiää hellivää ilmastoa

* Sanoinkuvaamattoman upeaa, loputonta rantaviivaa

* Ihmisläheisiä kaupunkeja ja suloisia pikku kyliä (viiniviljelmineen)

* Eksoottista, hengensalpaavaa luontoa

* RUOKAA (se nyt vaan on laadukkaampaa ja parempaa kuin missään muualla)

Ollaan oltu todella onnekkaita kun ollaan saatu nauttia Erkin ja Patin vieraanvaraisuudesta sekä lämpöisestä, kotoisasta (ja joskus hieman hupaisasta) seurasta. Meistä on täällä ollessa todella tullut osa tätä australialais-pome-suomi perhettä.

Tänään meille järjestettiin kunnon jäähyväisjuhlat ja oli liikuttavaa nähdä kaikki uudet tuttavat vielä ennen lähtöä. Sanat eivät riitä kuvailemaan. Ikävä tulee.

Nothing makes the earth seem so spacious as to have friends at a distance; they make the latitudes and longitudes. ~Henry David Thoreau

Juhannus on meillä herttainen, Adelaide

Vai että keskikesä.. No, eipä se Suomessakaan oikein siltä vaikuta mitä viime uutisia katseltiin. Mieluummin sitä täällä ”talven keskellä” paistattelee auringossa 17 asteen lämpötilassa, kun värjöttelee Suomessa räntäsateessa! Ei vaan, kyllä Suomalaista juhannusta on aika ikävä.

Villen kanssa fiilisteltiin eilen Suomipopin ja koti-karaoken parissa (kyllä, näin alas on vajottu) :D mutta olihan se ihan hauskaa! Käytiin lounaalla McLaren Vale -nimisellä viinintuotanto alueella ja kierrettiin parit viininmaistajaiset. Ilma oli viileähkö, mutta aurinkoinen, joten mikäs sitä terassilla oli istuskellessa. Nähtiin myös vuoden 1908 vanhaan junan vaunuun perustettu jäätelöbaari.

Illalla lähdettiin tutustumaan Adelaiden yöelämään, ja täytyy myöntää, että meininki on aika paljon villimpi kuin tutussa Helsingissä. Mieleen tuli lähinnä Vappu taikka koulujen päättäjäiset. Liikkeellä oli lukuisia minihameita, piikkikorkkareita, hiphoppareita ja dressman miehiä. Eksyydyttiin lopulta yhteen vähän vanhemman ikäluokan kuppilaan, josta löytyikin mielenkiintoista juttuseuraa.

Vähän erilainen juhannus, mutta ensikesänä toivottavasti taas mökkeillen. 

Flunssan kourissa, Adelaide

Blogi on jumittanut pahasti jonkin aikaa (niin kuin kaikki muukin), sillä ollaan Villen kanssa molemmat podettu kunnon talviflunssaa.

Yliopistolla on kiertänyt jonkin sortin virustauti, joka ensin iski kyntensä Villeen, jonka jälkeen tauti rantautui mulle. Nyt oon sitten viimeiset kaksi viikkoa maannut sängyn pohjalla uupuneena ja tuijottanut kattoa. Jes!

Onneksi tauti on viimein, pikku hiljaa väistymässä ja alan päästä töistäkin kiinni normaaliin tapaan. Tällä hetkellä työstetään kirjallisuuskatsausta maastopalo -projektiin liittyen ja autetaan yhtä tohtoriopiskelijaa kaupunkipuistojen biodiversiteetin kartoittamisessa. Eli puolet viikosta toimistossa artikkeleita läpi kahlaten ja puolet puistoissa kiertäen ja muistiinpanoja tehden. Samalla koitan suunnitella yhtä haastattelua tulevaa Pro Gradu tutkielmaa varten.

Kiirettä siis pitää ja aika käy vähiin. Enää kaksi viikkoa Australiassa!! Töiden lisäksi pitää pakata, hankkia kämppä Kuala Lumpurista, olla yhteydessä Malesian työnantajaan ja pitää kunnon jäähyväisbileet – of course.

Aika haikea olo, Australia on todella alkanut tuntua kodilta ja kaikki täällä sujuu niin hyvin. Tällä hetkellä yritän vaan sulkea lähdön ajatuksen mielestä ja keskittyä keskeneräisiin askareisiin. Niitä riittää..

Huippukiva suurkaupunki, Brisbane

Perjantaina 23 toukokuuta saavuttiin viimeiseen itärannikon kohteeseemme, Brisbaneen. Kyseessä on siis Queenslandin osavaltion pääkaupunki, mutta myös koko Australian kolmanneksi suurin kaupunkikeskittymä. Silti, kaupunki tuntui heti todella helposti lähestyttävältä ja ”kodikkaalta”. Jotenkin Brisbane on onnistunut säilyttämään niin sanotun pikku kylä -fiiliksen.

Vietimme ensimmäisen päivän kaupunkikierroksella hostimme Kieran kanssa. Tutustuimme South Bank:in alueeseen, Story Bridgeen sekä omalaatuiseen kaupunki-hiekkarantaan. Täältä totisesti löytyy kaupunkitieteilijälle mielenkiintoisia yksityiskohtia! Illalla Kieran poikaystävä Ian vei meidät pubiin tutustumaan paikallisiin CouchSurfing aktiiveihin ja nauttimaan paikallisista virvokkeista. Iltaelämän ystävälle Brisbanestä löytyy kyllä menoa joka makuun.

Lauantaiksi Kiera ja Ian olivat keksineet meille ohjelmaa ja ajettiin läheiseen luonnonpuistoon piknikille. Ihasteltiin vesiputousta ja grillattiin nurmikolla auringon paisteessa. Kelit tosissaan suosivat meitä reissulla, sillä saatiin taas hikoilla 27 asteen helteessä. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä näköala paikalla, josta avautui näkymät kohti Gold Coastia ja itärannikkoa.

Auringonlaskua kiirehdittiin katsomaan Brisbanen keskustaan. Otettiin Villen kanssa lautta Sydney Streetiltä South Bankille ja nähtiin kuuluisa Story Bridge sekä kaupungin jokiranta iltavalaistuksessaan. Wau, nää Australian kaupungit on kyllä todella näyttäviä!

Sunnuntaina kerittiin vielä kierähtämään West Endin markkinoilla, ennen suuntaamista lentokentälle. Lento Adelaideen sujui hyvin ja alle kolmessa tunnissa oltiin taas autossa kohti Salisburya. Jälleen yksi reissu takanapäin, mutta olipahan retki! Itärannikko ei kyllä turhaan ole turistien suosiossa, ihan mieletön paikka. Niin paljon nähtävää, suuria kaupunkeja, mahtava luonto ja kuvan kauniit hiekkarannat.. Miksi, miksi niin kaukana kotoa??

Rantaelämää, Byron Bay & Gold Coast

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jatkoimme jälleen matkantekoa, tällä kertaa kohteena piskuinen surffi/hippikylä Byron Bay. BB:ssa vietimme kaksi rentoa päivää mm. nauttien rannasta ja merimaisemista. Teimme myös rannantuntumassa muutaman kilometrin pituisen kävelyretken, jonka varrella pääsimme ihailemaan delfiinejä, aaltoja, valaita, Manner-Australian itäisintä pistettä ja Cape Byronin kuuluisaa majakkaa.

BB on kyllä aika mielenkiintoinen paikka: kaikenikäisiä hippejä, runsaasti lowlife-surffareita ja tonneittain backpackereitä.. Tavattiin Byron Bayssa myös itärannikon matkan ensimmäiset ja ainoat suomalaiset. Kertoo jotain paikasta, pieni kylä mutta matkailijoita riittää sitäkin enemmän.

Tiistaina jatkettiin matkaa kohti Kultarannikkoa! Majapaikka oli löydetty CS:n kautta Palm Beachilta, Gold Coastin eteläiseltä osalta. Tiistaina pääsimme ihastelemaan Burleigh Heads nimistä rantakylää, joka sijaitsee kuuluisan Surfers Paradisen ja Palm Beachin välissä. Ranta oli melkoisen täynnä surffareita ja myös isäntämme Christian säntäsi innolla aaltojen sekaan. Illalla nautimme Christianin kokkailuista ja tyhjensimme muutaman pullon punaviiniä isäntämme ja hänen muutaman ystävänsä kanssa. Ukot suunnittelivat myös aamun surffaussessiota ja jossain välissä menimme lupaamaan, että lähtisimme aamulla viideltä mukaan Surfers Paradiselle nauttimaan aalloista ja auringonnoususta!

Kamera ei valitettavasti tullut mukaan aamusurffaukselle, mutta auringonlasku oli kyllä mahtava rannalla, joka on aivan kaupungin keskustan edessä! Päivällä nautimme itse ”Palmurannan” tunnelmasta ja iltapäivästä matkasimme myös tutkailemaan tarkemmin kaupungin keskustaa ja ympäristöä. Löysimme muutaman mahtavan puiston ja upeita asumuksia kanavien reunoilta. Yhtä puistoa asuttivat tuhannet lentävät koirat! Keskustan kävelykadulta löysimme Ripley’s Believe It Or Not! -museon, jossa loppu iltapäivä kuluikin vauhdilla ihmetellen mitä kummallisimpia outouksia.

Illalla Christianin luokse saapui toinen matkaajapariskunta, ja kuinka ollakaan he osoittautuivat samoiksi saksalaisiksi, joiden kanssa vietimme aikaa myös Coffs Harbourissa! Kummallinen sattuma :) No koska saksalaiset olivat liikkeellä autolla, pääsimme seuraavana päivänä tutustumaan lähialueen luonnonpuistoihin. Ajelimme kaupunkia reunustavien vuorien päälle, josta avautui mahtavat näkymät rannikolle ja Surfers Paradiseen. Sen jälkeen tutustuimme kansallispuistoon, tehden muutaman tunnin vaelluksen subtrooppisen sademetsän halki. Maisemat oli aivan mahtavat ja onneksi sade pysytteli pääosin poissa!

Perjantaina oli aika jatkaa matkaa kohti viimeistä itärannikon kohdettamme. Gold Coast yllätti meidät molemmat todella positiivisesti. Kaupunki ei ollut järjettömän suuri, ihmiset ystävällisiä ja luonto rantoineen ja sademetsineen, jotain uskomatonta! Ja lisäksi mahtava isäntämme Christian teki vierailustamme ainutlaatuisen!

Härkärodeota ja kaiken karvaisia otuksia, Coffs Harbour

Itärannikon toinen matkakohteemme oli Coffs Harbourin pikkukaupunki.

Kohteesta toiseen liikkuminen hoidettiin tällä kertaa bussilla. Ennen matkaa ostimme Premieriltä Hop-on-Hop-off bussiliput Sydney-Brisbane välille (90 AUD). Niinpä, 15.5. illalla lähdimme ajelemaan kohti Coffsia. Onneksemme löysimme CS-palvelun kautta itsellemme hostin, joka tarjoutui hakemaan meidät keskellä yötä bussipysäkiltä!! Premier kun ajaa Sydney - Byron Bay välillä vain yhden vuoron, joka pysähtyy Coffsissa 3:45 aamuyöstä..

Aamulla heräilimme rauhallisesti, hostimme Kat ja Lucas olivat keksineet meille rutkasti ohjelmaa vierailumme ajaksi. Ensimmäiseksi suuntasimme noutamaan viikonloppulippuja Coffs Harbour Show’hun. Sitten haimme matkaan fish&chipsit ja ajoimme lähirannalle nauttimaan upeasta päivästä! Oli upea heittäytyä lämpimään meriveteen pulikoimaan retken päätteeksi.

Iltapäivästä vierailimme myös kaupungin suurimmalla nähtävyydellä ”Isolla Banaanilla”. Kyseessä on siis eräänlainen teemapuisto, jolla juhlistetaan tätä trooppista hedelmää: Matkamuistoja, herkkuja, ja kaikkea mitä vaan voi kuvitella on laitettu banaanin muotoon… Ja näitä suuria ”juttuja” siis löytyy vähän joka puolelta Australiaa, kuten suuri Osteri, suuri Galah ja suuri Keinuhevonen, näin muutaman mainitakseni..

Illalla kävelimme katsomaan auringonlaskua kaupungin edustalla olevalle Muttonbird-saarelle, jolta bongasimme myös elämämme ensimmäiset valaat! Wau, jättimäiset ryhävalaat sananmukaisesti hyppivät saaren edustalla luoden aikamoisia pärskähdyksiä.

Perjantai-iltana ja lauantaina kävimme tutustumassa myös Coffsin ilmeisesti suurimpaan vuosittaiseen tapahtumaan (Coffs Harbour Show). Pääsimme mm. katsomaan perinteistä härkärodeota, 100-vuotis ilotulituksia sekä sekoittamaan päämme tivolilaitteissa. Kaikenlaista nuo aussimaajussit keksii!

Aika Coffsissa hujahti aivan liian nopeasti ja oli hienoa tutustua Katin ja Lucasin kaltaisiin ystäviin (sekä heidän lukuisiin karvaisiin perheenjäseniinsä). Toivottavasti polkumme vielä törmäävät jossain päin maailmaa!