On niin helppoo olla onnellinen, Sydney

Saavuttiin Sydneyn kaupunkiin maanantaina 12.05. Lentokentältä otettiin suunta kohti Coogee Beach -nimistä kaupunginosaa, josta olimme löytäneet majoittajan. Bussimatka Central stationilta Coogeehen kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen löydettiin itsemme kotoisasta pikku naapurustosta. Couchsurfing hostimme Rohan ja Dee asuvat pienessä kerrostalokaksiossa, jossa on alivuokralaisten lisäksi tilaa muutamalle sohvan lainaajalle.

Rohanin vinkkiä noudattaen jätettiin vain reput säilöön ja suunnattiin rantaan. Päivä oli todella aurinkoinen ja päätettiin käppäillä rannan lenkkipolkua pitkin kohti Bondi beachiä. Näköalareitti kulki muutaman hiekkarannan, puiston ja rantakallion kautta Bondin keskustaan. Reitin varrella vastaan tuli lukuisia lenkkeilijöitä ja muita ulkoilijoita. Paikalliset ihmiset ovat todella aktiivisia terveellisen elämäntavan noudattajia. No, kyllä noissa maisemissa kelpaakin lenkkeillä. Australiassa ehkä parasta on sadat/tuhannet toistaan upeammat hiekkarannat, jotka usein vielä löytyvät ihan kävelymatkan päässä keskustasta. Damn, so unfare!

Ihastelimme auringonlaskua rannalla ja hämärän tullessa nähtiin myös muutama harakan kokoinen lepakko. Oikeasti aika pelottavia ilmestyksiä! Illalla käytiin keskustassa syömässä ja palattiin Rohanin ja Deen luo tutustumaan muihin matkalaisiin. Talo oli aikamoisen täynnä, sillä maanantain ja tiistain väliseksi yöksi oli majapaikkaa hakenut yhteensä seitsemän surffaria. Tavattiin kaksi argenttiinalaista tyttöä, yksi hollantilainen reppureissaaja sekä ranskalainen pitkän kaavan matkaajapariskunta Klem ja Coco. Ranskalaiset olivat olleet tienpäällä jo yli kaksi vuotta, eivätkä juuri kaivanneet takaisin kotiin. Hmm.. sitä se matkaaminen teettää..

Kun Villen kanssa startattiin reissu, niin ajattelin, että kyllä yhden vuoden matkan jälkeen reissukuume on selätetty joksikin aikaa. Toisin kävi.. Australiassa oleskelun aikana on alkanut ymmärtää, kuinka siistejä paikkoja maailmalta oikeasti löytyy. Ja jotta niihin pääsee kunnolla sisälle (oppii tuntemaan paikallista elämäntyyliä, kulttuuria ja ihmisiä) on asetuttava joksikin ajaksi paikoilleen ja vietettävä enemmän aikaa paikallisten kanssa. Matkustaminen ei ole pelkästään paikasta toiseen ryntäilemistä ja pintapuolista kokemista, tulee pysähtyä, tehdä töitä, asua ja elää paikallista elämää. Ensi kerralla, haluan mennä vielä kauemmaksi, pidemmäksi aikaa..

Mutta, takaisin Sydneyhyn. Seuraavana päivänä lähdettiin tutustumaan sataman alueeseen ja kuuluisaan Ooppera-taloon.  Wau mikä kaupunki.. Käppäiltiin pitkin Circular Quayta, paikkaa johon First Fleet eli ensimmäiset Australian siirtolaiset rantautuivat vuonna 1788. Nykyään kaupunginosa on varmasti yksi kaikkien aikojen kuvatuimmista turistikohteista. Istuskeltiin satamassa sijaitsevan kahvilan terassilla ja vain ihmeteltiin kansainvälisen suurkaupungin kauneutta. Kierrettiin Ooppera-talo ja otettiin satamasta lautta kohti Watsons Bayta. 

Ei voi muuta kuin todeta, että Sydney on ehdottomasti vaikuttavin ja kaunein kaupunki missä olen tähän mennessä vieraillut. Kaikista ennakko-odotuksista ja kuulemastamme huolimatta, kaupunki yllätti meidät täysin. Eikä se ollut reissun ainoa yllätys..

Kun iltapäivällä varustauduimme piknik-eväin ja suuntasimme lautalla Cremorne Point -nimiseen niemeen, en osannut aavistaakaan mitä retki toisi tullessaan. Cremorne Point on romanttinen pieni niemenkärki, jossa on puisto ja huikeat näköalat ooppera-talolle ja satamasillalle. Joimme lasit kuohuvaa ja katselimme kallionkielekkeeltä avautuvaa kaupunkinäkymää. Siellä sitten Ville polvistui ja kysyi haluaisinko viettää loppuelämämme yhdessä. Vastaus: KYLLÄ! Täydellinen päivä, täydellisen romanttinen herrasmies, taidan olla maailman onnekkain nainen <3

Seuraavana päivänä söimme lounasta Bondi-biitsillä, rentouduttiin ja käveltiin pitkin näyttävää Darling harbouria. Kihlautumista juhlistettiin illalla hostimme järjestämillä grillijuhlilla. Rohan laittoi meille Argentiinalaista Asadoa ja herkuteltiin lattari-makujen parissa. Huikeaa! Puhuttiin intialaisista häistä, Perun vuoristokylistä, Suomen talvesta ja naurettiin toistemme reissu-sattumuksille. Upea vierailu, Sydneyn kauneus ja romantiikka piirtyy kyllä ikuisesti mieleen.

Outbackia tutkimassa, Whyalla

Kaksi viikkoa vierähtänyt viime kirjoituksesta, joten aika tehdä pientä päivitystä.

Sunnuntaina 27 päivä tosiaan käytiin Woomeran pikku autiokylässä. Paikka oli hiljainen pikku tuppukylä, keskellä EI MITÄÄN – siis täydellinen paikka armeijan pikku ohjuskokeille. Tutustuttiin kylän historiaan kiertelemällä ulkomuseon asenäyttelyä ja tutkien vanhoja sanomalehtiä ja valokuvia. Aikamoista.. täytyy kyllä myöntää, että paljoa ei noista ohjuskokeista ymmärretä, eikä ehkä halutakaan tietää..

Yövyttiin Woomeran caravan parkissa, mukavassa backpacker huoneessa (80 AUD/yö) ja maanantaina jatkettiin matkaa kohti Whyallaa. Iltapäivällä saavuttiin Etelä-Australian kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin ja Woomeran jälkeen paikka totisesti vaikutti eläväiseltä (vaikka kaupungin asukasluku on vain vähän reilu 20 000 asukasta)!

Ensitöiksemme suuntasimme yliopiston kampukselle, josta meille oli varattu opiskelijamajoitus vierailumme ajaksi. Saimme kaksi huonetta opiskelijoiden kimppakämpästä, jossa kanssamme asusti pari kansainvälistä tohtoriopiskelijaa, Paul Englannista ja toinen Etelä-Australiasta. Majapaikka osoittautui oikein viihtyisäksi ja sijaitsi vain kivenheiton päässä yliopistorakennuksesta.  

Työviikko Whyallassa kului nopeasti keräämällä tutkimusaineistoa ja suunnittelemalla myöhemmin tehtävää tutkimuskyselyä. Whyallan kampuksella loimme uusia kontakteja, keskustelimme tutkijoiden kanssa kaupunkitutkimuksesta, politiikasta, Suomen ja Australian eroavista ja yhtenevistä kehityshaasteista sekä haastattelimme eri järjestöjen asiantuntijoita. Vierailu oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut! Saimme paljon ideoita ja vinkkejä tulevia tutkimuksiamme varten, ja opimme jälleen jotain uutta tästä massiivisesta ’mannervaltiosta’.

Viikonloppuna seikkailimme Flinders Ranges kansallispuistossa, jonka maisemat lukeutuvat kyllä Etelä-Australian parhaimmistoon. Jylhiä kukkuloita, ruohoaroa, lukuisia kenguruita, emuja ja mutkaisia hiekkateitä. Talvi on totisesti tullut, sillä öisin lämpötila laski jopa 7 asteeseen, ja hostel-huoneeksi muokatussa tavarakontissa saimme kiskoa päällemme joka ikisen mukana olevan vaatekappaleen.  Hrr.. kyllä Australiassakin voi palella!

Keskiviikkona vierailimme tutkimusryhmän kanssa Port Lincolnin satamakaupungissa ja saimme opaskierroksen paikallisten maastopalojen tuhoalueille. Vuosien 2009 ja 2012 palojen jäljet erottuivat vieläkin maastosta selvästi. Sitä ei vain lakkaa ihmettelemästä, miten niin monet ihmiset asuvat maastopalo herkillä alueilla, eivätkä ymmärrä valintoihinsa liittyviä riskejä. Toisaalta on erikoista tutkia, kuinka ihmisten välinpitämättömyys ja usko viranomaisiin vaikuttavat toisiinsa.

Perjantaina lähdimme ajelemaan takaisin kohti Adelaidea. Yövyimme yhden yön lähellä Mount Remarkable -nimistä luonnonpuistoa ja lauantaina köröttelimme Clare Valey viinialueen läpi takaisin Salisburyyn.

Nyt on päällä pakkausrumba, sillä meillä alkoi kahdenviikon LOMA ja suuntaamme itärannikolle ihailemaan nähtävyyksiä. Huomenna on tarkoitus ottaa flygari ja lentää Sydneyhyn tutkailemaan kuuluisaa opera-taloa ja satamaa.

Happy Mother’s Day kaikille ihanille äideille!