Vaihto-opiskelu loppuu, KL

Viimeinen tentti suoritettiin Universiti Malayassa 16.1.2014. Se o siis LOMA!

Oli kyllä voittaja fiilis kun astuttiin ulos tenttisalista keskipäivän paahteeseen. Kaikki neljä kurssia on nyt suoritettu kunnialla loppuun, ja jäädään vaan odottelemaan tuloksia. Vaihto-opinnot meni loppujen lopuksi ihan sujuvasti ja aika kului hirveän nopeasti. Alkusäätöjen jälkeen kurssit etenivät jouhevasti välitenteistä assignmentien palautuksiin ja lopulta päättökokeisiin. Tuntuu oudolta jättää yliopisto nyt, kun vasta on oppinut tuntemaan paikalliset käytännöt ja muut opiskelijat.

Mitä sitten vaihto-opinnoista jäi käteen?

Opiskelu ulkomailla ja varsinkin Aasiassa voi olla aika haasteellista. Ei pelkästään yliopiston käytännön asioiden hoitamisen kannalta, mutta myös kielitaidon, kurssien tason, vaativuuden ja vaihtelevuuden suhteen. Mikä yllätti eniten, oli yliopisto-opetuksen taso. Korkealle rankking listoilla sijoittunut ja etenkin Aasiassa arvostettu yliopisto oli ihan toista luokkaa kuin mihin Suomessa on tottunut. Jotkut luennoitsijoista olivat melko ylimielisiä ja pitivät oppilaita lähinnä keskenkasvuisina teineinä. Varsinkin paikalliset opiskelijat olivat hyvin passiivisia ja monilta opiskelijoilta tuntui puuttuvan kriittinen ajattelu, tieteenfilosofian tuntemus, tiedon analysoimisen ja havainnollistamisen taidot.  Ryhmätyöt ja esitelmät tehtiin hätiköidysti ja ”tieto” kopioitiin suoraan Wikipediasta tai luentomateriaaleista. Yliopiston henkilökunta ei juuri palvellut opiskelijoiden tarpeita, vaan kaikesta piti vääntää kahden kolmen henkilön kanssa, pariin otteeseen. Paikallisen kulttuurin hierarkia ja auktoriteetti-usko näkyivät myös yliopistolla selvästi.

Mutta ei siis vaihto-opiskelu pelkkää hampaiden kiristelyä ollut! Paikallinen opiskelujärjestelmä (ainakin sosiaalitieteiden osalta) painottaa ryhmätöitä, esitelmiä ja presentaatioita, joten kommunikaatio- ja esiintymistaidot harjaantuivat merkittävästi. Oman alan englanninkielisen sanaston hallinta kehittyi ja sitä oppi kärsivällisyyttä ja ryhmätyötaitoja muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa työskennellessä. Parasta oli kun pystyi jakamaan omaa osaamistaan ja oppia muilta. Erityisesti ranskalaiset opiskelijat ovat todella tunnollisia ja heidän panostamistaan oli hieno seurata.  

Ja meillä onneksi osuivat kurssivalinnat aikalailla nappiin. Erityisesti kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria käsittelevä Metropolitan planning -kurssi syvensi kiinnostusta kaupunkimaantieteeseen ja suunnitteluun. Luennoitsijanamme toimi paikallinen urban designer, jolla kyllä riitti näkemystä ja ideoita jaettavaksi. (Alla virallinen kurssikuva)

Mahtava kokemus! Vaihto-opiskelun aikana ollaan opittu arvostamaan meidän omaa osaamista ja suomalaista yliopistojärjestelmää entistä enemmän, mutta mikä tärkeintä, ollaan päästy jakamaan tietotaitoa muista maista ja kulttuureista tulevien nuorten kanssa. Kun toisaalla ovat stereotypiat vahvistuneet, ovat toiset ennakkokäsitykset taas kaikonneet kokonaan. Esimerkiksi en olisi ikinä uskonut, että avoimimmat ja fiksuimmat kaverimme tulevat Iranista ja Palestiinasta, tai että kiinalaiset voivat olla niin vieraanvaraisia! Mikä hienointa, olemme tavanneet monia nigerialaisia nuoria, jotka ovat valmiita muuttamaan maailmaa.

 Vanha sananlasku ’Matkailu avartaa’ on vain niin totta. 

Katukulttuuria, Penang

Blogi laahaa nyt auttamattoman myöhässä, mutta ei ole kerennyt loman jälkeen paljon kirjoittelemaan. Kerrotaans nyt kuitenkin vähän meidän reissusta Penangille!

28.12 Oli aika vaihtaa maisemaa ja otettiin lautta Langawilta Penangin saarelle (60 RM/naama). Lautta matka oli aikas hurjaa kyyditystä, mutta pahimmilta merisairauksilta onneksi säästyttiin. Matka kesti yhteensä noin 4 tuntia, ja sitten oltiinkin perillä.. Penang.. Tuo kauan kaivattu Malesian helmi!

Paljon oli muuttunut vuodesta 2009 kun Oton kanssa tallusteltiin Georgetownin kaduilla. Unesco World Heritage -nimike on tuonut tullessaan rutkasti uudistuksia ja vanhoja rakennuksia kunnostetaan esittely kuntoon. Muutos oli kuitenkin todella miellyttävä, verrattuna Melakan kaupungin tekopirteään vilskeeseen. Penangilla on nostettu esiin hurjasti katutaidetta, vanhaa kulttuuriperintöä kunnioittaen. 

Oli Penang kuitenkin ihan tunnistettavissa. Chulia street oli ihan yhtä valloittava ja Komtar torni seisoi tutulla paikallaan. Törmäsin myös tuttuihin! Reissulla 2009 matkaoppaanani toiminut Doni pyöri vielä samoilla kulmilla, ja oli hauska vaihtaa kuulumisia. Harmi kyllä Jamesin kauppaa ei enää löytynyt, Komtar-tornissa tehtävien, mittavien saneeraustöiden vuoksi.

Ensimmäiset yöt Penangilla vietettiin Church Street Inn nimisessä pikkuhotellissa, keskellä Little Indiaa (60 RM/yö). Päästiin seuraamaan Khrishna kulkuetta ja nauttimaan ah niin maukkaasta intialais-malesialaisesta ruuasta. Hmm, nom nom.

Päivät kuluivat kaupunkia kiertäessä ja ihaillessa. Käytiin Penang vuoren huipulla, juna oli uusittu, mutta rata oli yhtä hurjan jyrkkä kuin muistinkin.. (juna opiskelijahinnalla 30RM/menopaluu) Vierailtiin myös käärme-temppelillä, Kek Lok Si:lla ja kasvitieteellisillä puutarhoilla. Liikkuminen kävi kätevästi paikallisbusseilla, jotka lähtivät satamasta taikka Komtarilta. Bussikyydit vaan tuppasivat usein kestämään aika hurjia aikoja mielenkiintoisten reititysten takia..

Penangin ruokaa ei kyllä ole turhaa kehuttu, joka makuun löytyy jotain. On kiinalaista, intialaista, malesialaista ja muita Aasian herkkuja. Parhaita ruokia olivat kiinalainen Chicken rice, mutton biryani sekä kana tandoori.

Uudeksi vuodeksi vaihdettiin hotellia ja siirryttiin Banana Boutique nimiseen heritage hotelliin. Oli muuten aikas hienot puitteet! Uusi vuosi vastaanotettiin Penang aukiolla, paikallisten bändien soidessa taustalla. Ilotulitukset oli ihan hienot, mutta ei ihan samaa tasoa kuin Kuala Lumpurissa. Tehtiin myös taikoja! Mulle on kai tulossa aikas iloinen vuosi, Villelle taas sormus.. Mitä se sitten merkitseekään…