Viimeinen tentti suoritettiin Universiti
Malayassa 16.1.2014. Se o siis LOMA!
Oli kyllä voittaja fiilis kun astuttiin
ulos tenttisalista keskipäivän paahteeseen. Kaikki neljä kurssia on nyt
suoritettu kunnialla loppuun, ja jäädään vaan odottelemaan tuloksia.
Vaihto-opinnot meni loppujen lopuksi ihan sujuvasti ja aika kului hirveän
nopeasti. Alkusäätöjen jälkeen kurssit etenivät jouhevasti välitenteistä
assignmentien palautuksiin ja lopulta päättökokeisiin. Tuntuu oudolta jättää
yliopisto nyt, kun vasta on oppinut tuntemaan paikalliset käytännöt ja muut
opiskelijat.
Mitä sitten vaihto-opinnoista jäi käteen?
Opiskelu ulkomailla ja varsinkin Aasiassa
voi olla aika haasteellista. Ei pelkästään yliopiston käytännön asioiden
hoitamisen kannalta, mutta myös kielitaidon, kurssien tason, vaativuuden ja
vaihtelevuuden suhteen. Mikä yllätti eniten, oli yliopisto-opetuksen taso.
Korkealle rankking listoilla sijoittunut ja etenkin Aasiassa arvostettu
yliopisto oli ihan toista luokkaa kuin mihin Suomessa on tottunut. Jotkut luennoitsijoista
olivat melko ylimielisiä ja pitivät oppilaita lähinnä keskenkasvuisina teineinä.
Varsinkin paikalliset opiskelijat olivat hyvin passiivisia ja monilta
opiskelijoilta tuntui puuttuvan kriittinen ajattelu, tieteenfilosofian
tuntemus, tiedon analysoimisen ja havainnollistamisen taidot. Ryhmätyöt ja esitelmät tehtiin hätiköidysti ja
”tieto” kopioitiin suoraan Wikipediasta tai luentomateriaaleista. Yliopiston
henkilökunta ei juuri palvellut opiskelijoiden tarpeita, vaan kaikesta piti
vääntää kahden kolmen henkilön kanssa, pariin otteeseen. Paikallisen kulttuurin
hierarkia ja auktoriteetti-usko näkyivät myös yliopistolla selvästi.
Mutta ei siis vaihto-opiskelu pelkkää
hampaiden kiristelyä ollut! Paikallinen opiskelujärjestelmä (ainakin
sosiaalitieteiden osalta) painottaa ryhmätöitä, esitelmiä ja presentaatioita,
joten kommunikaatio- ja esiintymistaidot harjaantuivat merkittävästi. Oman alan
englanninkielisen sanaston hallinta kehittyi ja sitä oppi kärsivällisyyttä ja
ryhmätyötaitoja muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa työskennellessä.
Parasta oli kun pystyi jakamaan omaa osaamistaan ja oppia muilta. Erityisesti
ranskalaiset opiskelijat ovat todella tunnollisia ja heidän panostamistaan oli
hieno seurata.
Ja meillä onneksi osuivat kurssivalinnat
aikalailla nappiin. Erityisesti kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria
käsittelevä Metropolitan planning -kurssi syvensi kiinnostusta kaupunkimaantieteeseen
ja suunnitteluun. Luennoitsijanamme toimi paikallinen urban designer, jolla
kyllä riitti näkemystä ja ideoita jaettavaksi. (Alla virallinen kurssikuva)
Mahtava kokemus! Vaihto-opiskelun aikana
ollaan opittu arvostamaan meidän omaa osaamista ja suomalaista
yliopistojärjestelmää entistä enemmän, mutta mikä tärkeintä, ollaan päästy
jakamaan tietotaitoa muista maista ja kulttuureista tulevien nuorten kanssa. Kun
toisaalla ovat stereotypiat vahvistuneet, ovat toiset ennakkokäsitykset taas kaikonneet
kokonaan. Esimerkiksi en olisi ikinä uskonut, että avoimimmat ja fiksuimmat
kaverimme tulevat Iranista ja Palestiinasta, tai että kiinalaiset voivat olla
niin vieraanvaraisia! Mikä hienointa, olemme tavanneet monia nigerialaisia
nuoria, jotka ovat valmiita muuttamaan maailmaa.
Vanha sananlasku ’Matkailu avartaa’ on
vain niin totta.






.jpg)