Kotia kohti, Singapore

Viime viikolla oli paljon jäähyväisiä. Niin se vaan on, että vuoden reissu alkaa olla takanapäin ja on aika palata Suomeen perheen ja opintojen pariin. Vaikea uskoa, miten nopeasti aika on mennyt. Toisaalta olisi niin mukavaa ja helppoa vain jäädä maailmalle, matkustaa vähän edemmäksi, tehdä töitä ja elää päivä kerrallaan. Mutta, kyllä sitä kotiin takaisinkin jo kaipaa, siellä on perhe, ystävät, tutut ympyrät ja oma koti. Ja pitäisi tuo tutkinto suorittaa loppuun..

Niinpä keskiviikkona tavattiin Masoud, Yashar, Bimba ja kumppanit Jalan Alorilla läksiäisjuhlien merkeissä. Tunnelma oli hieman alakuloinen, ja Bimba totesikin, että kaikki tuntuvat lähtevän pois. Ensin Reza Iraniin, sitten Longfei ja Yao Kiinaan ja Yousef Palestiinaan. Nyt onkin sitten meidän suomalaisten vuoro. Mutta toivottavasti jossain vaiheessa reittimme törmäävät jälleen, jos ei muuten, niin täytyy ehkä matkustaa ystäviemme luo (kun raha ja aika riittää).

Torstaina käytiin illallisella Ain ja työkaverimme Elliotin kanssa. Ai kertoi meille tulevista matkustussuunnitelmistaan ja lupasi tulla talvella Suomeen katsomaan lunta. Täytyyhän se nyt kerran elämässä kokea! Elliotin kanssa jatkettiin vielä Changkatille, mutta jätimme illan suosiolla hieman lyhyeen, sillä luvassa oli vielä pakkaamista ennen Singaporeen lähtöä.

Perjantaina 15.8. otettiin sitten yöjuna kohti Woodlandsia. Juna tuli tällä kertaa ajallaan, ja matka taittui lyhyistä yöunista huolimatta hyvin. Oltiin varattu majoitus läheltä Orchard Roadia, joten käytiin vain heittämässä kamat huoneeseen ja lähdettiin katsomaan kauppakadun vilinää. Kyllä Singaporen vihreys, siisteys ja palvelualttius tuntui taas hyvältä Kuala Lumpurissa oleskelun jälkeen. Täällä vain kaikki TOIMII.

Ensimmäinen päivä vietettiin tutustumalla Singaporen vanhaan kaupunginosaan, ja siellähän olikin yllättävän paljon nähtävää. Ihania, kapeita kävelykatuja, ravintoloita ja pieniä putiikkeja. Tämähän on kuin jossain Etelä-Euroopassa! Illalla käytiin myös Sky Barissa ihailemassa kaupunkinäkymiä, mutta ravintolana paikka oli kyllä surkea. Aivan liikaa humalaisia keski-ikäisiä, teinejä ja disco jumputusta. Boat Quay on tunnelmansa (ja hintojensa) puolesta ehdottomasti parempi paikka viettää iltaa.

Lauantaina vietettiin päivä Sentosan saarella sijaitsevassa Universal Studion teemapuistossa. Paikkaan oli kyllä selkeästi panostettu, mutta turisteja oli kuin meren mutaa. Jonotettiin muutama tunti pariin laitteeseen, nautittiin auringosta ja erilaisista taidokkaista esityksistä. Illalla matkustettiin junalla saaren etelärannalle syömään.

Tänään on tarkoitus kierrellä vähän Chinatownissa ja illalla suunnata hyvissä ajoin lentokentälle. Boarding meillä alkaa 22:50 ja Suomen kamaralla ollaan paikallista aikaa tiistaina 06:35. Eli pian nähdään!

Makeemmilla vesillä, Pulau Kapas

Työjakson päättymisen kunniaksi otimme yöbussin allemme ja suuntasimme Malesian itärannikolle. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui parin tunnin pähkäilyn jälkeen pikkuruinen Pulau Kapasin saari Terengganun osavaltiossa. Pulau Kapas sijaitsee vain muutaman kilometrin venematkan päässä mantereelta ja Marangin kaupungista.

Työt päättyivät maanantaina 4.8. ja tiistai-iltana matkasimme Hentian Putra bussiterminaaliin, josta matka Marangiin kesti noin 6,5 tuntia. Oltiin aikaisin, noin 6 aikaan aamulla perillä Marangissa ja jouduttiin odottelemaan ensimmäistä lauttaa Kapasille aina puoli yhdeksään saakka. Lauttaliput saimme kätevästi lauttasatamasta (40RM meno-paluu/henkilö).  Vartti lautalla ja oltiin saavutti paratiisiin!

Olimme tiistaina soitelleet Kapasin majoituspaikkoja lävitse ja suuntasimme biitsiä myöten saaren etelä-osaan Capt’s Longhouseen. Simppeli double room tuulettimella ja jaetulla kylppärillä kustansi 70RM/yö (6 yötä eli viikko meiltä yhteensä siis noin 100 euroa).

Uskomaton saari! Valkoiset hiekkarannat (nimi malajiksi kapas=cotton), viidakkoa, omaa rauhaa, erittäin kirkkaat vedet, jossa koralleja ja meren elukoita sekä auringonpaistetta! Koko saarella on viisi-kuusi majoituslaitosta, joten ihmisiä ei ollut turhan paljoa. Vielä kun ranta jakautui 6-7 osaan, niin toisina päivinä sai koko rannan ihan itselleen. Me makoiltiin riippumatossa, lueskeltiin, snorklailtiin ja uiskenneltiin. Just sopivaa hommaa kuukauden töiden jälkeen! Rankinta koko viikkona oli varmaan syömässä käynti ja parin tunnin trekkaus viidakossa..

12.8. vietimme vielä päivän saarella, mutta illalla siirryimme Marangiin kuluttamaan aikaa ennen yöbussin lähtöä kohti Kuala Lumpuria. Ei muuten ollut kauheasti nähtävää Marangissa ja ruokapaikatkin olivat niin sanotusti kortilla.. Bussi kuitenkin tuli melkein ajallaan. Sitten olivatkin edessä viimeiset päivät Malesiassa!

Kaupunkisuunnittelua, KL

Työskenneltiin siis yhteensä noin 5 viikkoa paikallisessa pienessä kaupunkisuunnitteluyrityksessä. Toimisto sijaitsi Shah Alamin kaupungissa, ja työmatkamme Bangsarista kesti yhteensä noin tunnin. Työskentelimme täysipäiväisesti ja ruuhka-aikojen takia aloitimme työt aikaisin aamulla. Eli kuukauden aikana tuli paljon aikaisia herätyksiä ja lyhyitä yöunia…

Paitsi, että työskenteleminen tällaisessa maassa oli jotain ainutlaatuisen uutta niin myös työmme oli mielenkiintoista ja haastavaa. Saimme tehtäväksi alkaa suunnittelemaan Penangin George Townin maailman perintökohteelle uusia kaupunkisuunnitteluohjeistuksia. Aikamoinen tehtävä kun aikaa oli tosiaan vain noin kuukausi. Työstimme raporttiamme toimistossa, sekä suoritimme kaksi kenttäretkeä George Towniin. Suoritimme mm. kyselyn, teimme haastatteluja ja havainnoimme kaupunkia ottamalla satoja (ehkä tuhansia..) valokuvia.

Viimeiset päivät toisen kenttäretken jälkeen eli Pangkorin lomalta palattuamme, menivät töissä tosi nopeasti tuloksia hahmotellessa ja raporttia kirjoittaessa. Lopputuloksena noin 140 sivun raportti kuinka George Townin katuja tulisi kehittää ihmisystävällisemmiksi ja jalankulkijoita suosiviksi. Toiseksi viimeisellä viikolla esitimme tuloksiamme ja raporttiamme muulle toimiston henkilökunnalle pomomme pyynnöstä.

Kaiken kaikkiaan raportin työstäminen ja erityisesti viimeistely opetti tosi paljon. Tuli kyllä kirjoiteltua tosi paljon ja saimme kokemusta millaista on työskennellä kaupunkisuunnittelun yksityisellä puolella.

Paikallinen työkulttuuri ja päivittäiset matkustelut KL:n ja Shah Alamin välillä jäävät myös hyvin mieleen tästä ajanjaksosta.