Matka jatkuu, Hat Yai

Terveisiä eteläisestä Thaimaasta Hat Yain kaupungista!

Tänne saavuttiin tänään iltapäivällä noin 9 tunnin matkustamisen jälkeen. Jouduimme siis heittämään hyvästit Koh Taolle ja jatkamaan matkaa kohti Malesiaa, kun opiskelujen alku lähestyy kovaa vauhtia.. Matka taittui tänään ihan ok, kulkuvälineet olivat hyvät ja vaihdot sujuivat melko sutjakkaasti.

Lähdössä meinasi tulla pientä probleemaa, kun meille luvattu sataman pickup ei ilmestynytkään 5:30 paikkaan johon oli sovittu. No kuski juoksi meidän luokse noin kymmenen minuuttia ennen lautan lähtöä kovasti pahoitellen. Ei muuta kuin rinkat selkään ja juoksujalkaa taksin lavalle. Kuski ajeli pimeässä päätietä pitkin varmaan satasta ja me yritettiin pitää kiinni mistä vaan saatiin vähänkin otetta. No pääasia on, että lopulta ehdittiin lauttaan, vaikkakin viimeisinä, kun köysiä irrotettiin jo laiturista. Aina näissä kyydeissä on jotain pientä häikkää, mutta ainakin saa hyvin itsensä hereille lyhyistä yöunista huolimatta.

Mun flunssa alkaa vihdoin hiukan hellittämään, jopa tässä onkin jo useita päiviä saanut niiskutella ja yskiä.. Koh Taolla aika meni hyvin pitkälti levätessä. Ei päästy tutustumaan saareen ja sen ympäristöön niin hyvin kuin oli ollut tarkoitus, mutta pääasia että saatiin nauttia uimisesta ja loikoilla riippumatossa! Snorklaukset ja muut hömpötykset voidaan toteuttaa sitten Malesian lomasaarilla.

Täällä Hat Yaissa oli tänään tosi kuuma päivä (about 35ºC). Iltapäivällä satoi mikä sopi meille hyvin, kun voitiin lepuuttaa itseämme matkustamisen jäljiltä. Illalla käytiin keskustassa syömässä ja tsekkaamassa kaupungin meininkiä. Tosi vähän täällä on länsimaalaisia! Lähinnä paikallisia ja thaimaalaisia sekä malesialaisia turisteja nauttimassa hieronnoista ja shoppailumahdollisuuksista. Inkakin pääsi laitattamaan kyntensä valmiiksi koulua varten :)

Soiteltiin tänään myös eräälle asunnonvälittäjälle Kuala Lumpuriin. Sovittiin että menemme sunnuntaina katsomaan miehen välittämiä asuntoja läheltä tulevaa opinahjoamme. Toivottavasti löytyy joku Penthouse kaikilla herkuilla!

Stay tuned!

Rantalomailua, Koh Taon paratiisisaari

Ah, nyt se loma vasta alkoi! Saavuttiin maanantaina Taolle speed boatilla Bangkokin vilskeestä. Tai oikeastaan matka alkoi jo sunnuntaina kun hypättiin VIP-bussin kyytiin lähellä Khaosan roadia. Mutta eihän se tietenkään niin helposti käynyt – Aasiassa kun ollaan. Meillä oli pick up sovittuna klo 19:30 yhdestä travel agencystä turistikujan varrelta, käytännössä se tarkoitti sitä, että istuttiin Villen kanssa rinkkoinemme matkatoimiston yhteydessä olevassa kuppilassa ja toivottiin, että joku tulisi hakemaan meidät ajoissa, ettei myöhästyttäisi bussikyydistä. Sovittu aika tuli ja meni, lopulta pinkkipaitainen thaimies saapui hakemaan meitä. ”Koh Tao? This wayy, follow mee.” Nostettiin rinkat selkään ja seurattiin miekkosta Khaosanin vilskeeseen. Hetken kuluttua: ”A minute, wait heere.” Ja mies meni hakemaan lisää reissulaisia viereisestä matkatoimistosta. Pysähdyttiin Khaosanilla yhteensä neljässä eri kohteessa, kunnes lopulta kaikki sovitut travellarit oli haettu mukaan matkaan.

Joskus kahdeksan aikoihin pikku saattueemme pysähtyi suuremman matkatoimiston eteen Khaosan roadin päässä, jossa oli jo aikamoinen hälinä. Kävimme lunastamassamme maksukuittimme matkalipuiksi ja saimme kauniit värikoodilla varustetut numerotarrat. ”Put this in your shiiirt and come back at eit thirtii.” Puoli yhdeksältä pari matkatoimiston työntekijää lähti ohjaamaan reissaajalaumaa kohti bussipysäkkiä (joka oli mutka yhden isomman tien varressa). Busseja alkoi saapua vähitellen ja kun vanhat matkalaiset saatiin pois kyydistä, alettiin uusia lastaamaan sisään. Pinkkipaitainen mies tuli rivakasti astellen lähemmäs huudellen ”Red stickkeeer! Red stickkeeeer!” Yhtäkkiä kaikki alkoivat vilkuilla paidan kauluksiaan ja tutkia numerolappujaan. Toimiva systeemi..! Punaisella numerotarralla varustetut reissaajat alkoivat laahautua kohti bussia. Kului kymmenisen minuuttia ja kuului uusi kutsuhuuto: ”White stickkeeer!” Lopulta kävi ilmi, että värikoodeja oli yhteensä kuusi, joista meidän (eli Blue stickkeeer) oli tietysti viimeinen. Lopulta, kymmenen aikoihin illalla, päästiin bussin kyytiin ja nukahdettiin Villen kanssa melkein välittömästi.

Kello näytti 4:35 kun Ville tökki mua olkapäähän. ”Nyt ollaan satamassa!” Aikataulun mukaan meidän olisi pitänyt olla perillä vasta klo 6. No, ei muuta kuin pilkkopimeässä ulos bussista ja kamat kantoon. Laivan check in alkaisi vasta kuuden jälkeen ja pikavene Taolle starttaisi klo 7. Pilkittiin sataman penkeillä tunnin verran, kunnes aamu alkoi pikkuhiljaa sarastaa. Lepakot lehahtivat pakoon auringon ensi säteitä ja ilma oli tyyni. Satamassa aukeni aava ulappa ja rantaan oli ankkuroitu kaksi perinteistä thaimaalaista long tail boatia.

Puoli seitsemän aikoihin matkaajat lastattiin laivaan ja pääsimme ihastelemaan merimaisemia. Matka Taolle kesti reippaat kaksi tuntia ja perillä meitä odotti iloinen taksikuskien ja sisäänheittäjien vastaanottokomitea.

Mulla ei ollut kummempaa muistikuvaa lupaavimmista majoitusrannoista, joten ajateltiin suosiolla suunnata saaren suosituimmalle, yli 1,5 kilometriä pitkälle hiekkarannalle Sairee Beachille. Hypättiin rinkkoinemme lavataksin kyytiin ja metsästettiin itsellemme budjettimajoitus rannan tuntumasta. Löydettiin ihan kohtuuhintainen pikku bungalow aivan meren tuntumasta (15 €/yö). Merivesi on lämmintä ja maisemat kuin suoraa postikortista (oikeastaan meidän ”takapiha” on kuvattuna aika monessa paikallisessa postikortissa, koska rannalla kasvaa hauskasti merelle päin kallistuva palmu).

Nyt parin päivän aikana ollaan syöty rannalla, lekoteltu riippumatossa ja polskuteltu suloisen lämpöisessä merivedessä. Tää Sairee Beach on kyllä aika täynnä turisteja ja iltaisin meno on melko villiä. Mutta koska Villelle on iskenyt päälle kunnon matkaflunssa, ei viitsitä lähteä seikkailemaan saaren muille rannoille. Eilen jo vähän huolestuin kun miehen kuume nousi 39 asteeseen, mutta onneksi tänään oli jo parempi. Pidän miekkosen pakkolevossa ja hemmottelen paikallisilla herkuilla, onneksi täällä ei tarvitse palella! Perjantaina on tarkoitus lähteä taas matkaan kohti Malesiaa. Ostettiin liput Hat Yaihin, josta meillä on varattuna bussikyyti Kuala Lumpuriin. Luvassa siis pari päivää linja-autossa kököttämistä. Toivottavasti Villen vointi on silloin jo parempi.

Saapuminen, Bangkok

* Kirjoitettu 23.8.2013 *

Eilisaamun hämärässä lähdettiin matkalle kohti tropiikkia. Lento Arlandaan lähti yhdeksän aikoihin aamulla, joten kentällä piti olla jo seitsemältä. Onneksi saatiin vanhemmilta kyyti Helsinki-Vantaalle. Kentällä suoritettiin omatoiminen check-in ja alettiin jonottaa matkalaukkujen kanssa. Norwegianin virkailijalle piti vielä kerran tarkentaa, että olemme poistumassa Thaimaasta 30 päivän sisällä, joten emme tarvitse maahan viisumia. Lopulta suostuivat ottamaan meidätkin mukaan lennolle.. Voisivat nuo lentoyhtiöt hieman tarkentaa omaa rooliaan rajavalvojana ja kommunikoida viranomaisten kanssa tehokkaammin.

Lento Tukholmaan sujui hyvin ja nopeasti. Perillä olikin sitten 6 tunnin odotus jatkolennolle. Koska junalippu Arlandasta Tukholman keskustaan osoittautui aikas hintavaksi (yli 30 €), päätettiin suosiolla jäädä lentokentälle venttailemaan. Otin torkut lentokenttäkahvion pehmustetulla penkillä, ostettiin matkalukemista ja syötiin Skånen katkarapuleivät. Vihdoin alkoi boarding Bangkokin koneeseen. Norwegianin kone osoittautui oikein mukavaksi, jalkatilaa oli hyvin, eivätkä istuimetkaan olleet pahimmasta päästä. Koneen sisus oli tosi ilmavan oloinen ja ”tunnelmavalaistus” oli ihan rentouttava. Suosittelen kaikille halpalentoja metsästäville!

Kuitenkin meidän lähtömme Arlandasta myöhästyi hieman aikataulusta reitin ruuhkautumisen vuoksi. Tähän ei tietty koneen henkilökunta voinut mitenkään vaikuttaa, joten odoteltiin kiltisti lentolupaa. Lopulta päästiin lähtemään noin 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä, mutta saatiin koneen viihdepalvelun kuulokkeet ilmaiseksi viivytyksestä johtuen (normaalisti maksavat 3 dollaria/kpl – kaikesta pitää rahastaa kun lipputulot ovat pienet).

Kaiken kaikkiaan matka Bangkokiin sujui kuitenkin leppoisasti, reitin varrella ei ollut pahemmin turbulenssia ja saatiin nukuttuakin hieman. Kello 9:30 paikallista aikaa laskeuduttiin Suvarnabhumin lentokentälle. Kuuman kostea ilma huokui vastaan heti koneesta noustuamme. Kauhukuvamme viimereissun hiostavasta ja uuvuttavasta passintarkastusjonotuksesta osoittautui onneksi vääräksi. Passintarkastus sujui oikein vikkelästi ja rinkatkin saapuivat ajoissa ja ehjinä perille. Jossain on siis menty eteenpäin puolessatoista vuodessa!

Jaettiin yhden suomalaisreissaajan kanssa taxi Khaosanille ja päästiin suoraan hotellihuoneeseen purkamaan laukkuja ja nukkumaan. Vihdoin perillä! Aina se tuntuu yhtä palkitsevalta pitkän lennon jälkeen. Vähän on kärsitty JetLagistä tää päivä. Ville nyt ei kummemmin vaikuta väsyneeltä (se nukkuikin paremmin koneessa). Lisäksi mun kurkku ei kestänyt lentokoneen ilmastointia, mutta onneksi lääkelaukussa oli Strepsils-pastillit mukana. Hassua niiskutella täällä helteessä.

Mutta ollaan me oltu tehokkaitakin, ostettiin jo liput sunnuntaiksi Koh Taon paratiisisaarelle ja en malta odottaa että päästään mereen uimaan ja snorklaamaan! 

Lähtö lähestyy... Kerava

No huhhuh! Pikkuhiljaa alkaa matka"stressi" helpottamaan kun lähtö lähestyy. Muutamana aamuna on ollut havaittavissa hieman jännitystä ja lähdön odotusta.

Huomenna lähtö viimein koittaa! :) Hyvin oltiin suunniteltu että töiden loppumisen jälkeen olisi aikaa laittaa asioita kuntoon ja pakata ajoissa. Mutta... kuinka kävikään. Koe-pakkaaminen jäi tälle aamulle, vaikka toki olimme valmistelleet erillisiä listoja siitä mitä tulisi ottaa mukaan (tai ennemminkin jättää pois kelkasta).

Viimeinen kokonainen päivä Suomessa (pitkään aikaan) sujui tosi nopeasti. Pakattiin varusteita ja varmisteltiin että erinäiset tärkeät asiat on tullut hoidettua niin kuin pitää. Illalla kerettiin myös pikaisesti katsomaan Bangkokin majoitushintoja ja ostettiin majoitus kahdeksi yöksi läheltä Khao San Roadia. Sunnuntaina aikaerosta toivuttuamme on tarkoitus suunnata kohti Koh Taon hiekkarantoja B)

Huomenna meillä on aikainen herätys sillä lento lähtee Hki-Vantaalta 9:05. Tukholmaan on vain tunnin lento, mutta Bangkokin koneen lähtöön jää meillä aikaa useita tunteja. Katottiin että ainakin junaliput on Arlanda-Tukholma välillä törkeen kalliit, joten jäädään ehkä suosiolla kentälle lepäilemään ja keräilemään akkuja yölentoa varten.

Nyt alkaa pikkuhiljaa jo silmät valumaan, joten eiköhän se unikin tuu pienestä kutkutuksesta huolimatta. Seuraavat kirjoitukset tulevat sitten toisilta mailta, öitä!

Jäähyväisiä, Kerava

KÄÄKS! Neljä päivää lähtöön..
Viime päivinä on tuntunut että aika juoksee niin kovaa ettei perässä meinaa pysyä.

Työt loppui Seinäjoella 9.pvä ja lähdettiin takaisin kohti Etelä-Suomea. Matkalla pysähdyttiin Huittisiin mökille juhlistamaan lähtöä Veskun, Kallen, Marin ja Vellun kanssa. Tuntuu todella oudolta, kun ei tiedä milloin näkee tutut ihmiset seuraavan kerran! Toivottavasti osa pääsee moikkaamaan meitä Aasiaan. 

Muuttolastin kanssa saavuttiin sitten Keravalle viime sunnuntaina. Viikko hurahti nopeasti vakuutusasioita hoitaessa ja kaupoissa juostessa. Nyt on saatu hommattua meille matkaan tarvittavat rokotukset ja kunnolliset matkavakuutukset - jotka myös määrittävät meidän matkustusaikarajan. Suunniteltu 365 päivää muuttui 363 päiväksi, sillä Eurooppalaisen matkavakuutus on voimassa vain 19.8.2014 saakka. Noh, ehkä se koti-ikäväkin iskee ennen sitä, saa nähdä.

Mutta, viralliset läksiäispippalot meillä oli nyt viikonloppuna. Oli tosi ihanaa nähdä parhaat ystävät ja kaverit vielä ennen lähtöä! Laitettiin ruokaa, saunottiin ja höpistiin niitä näitä - tietysti fiilisteltiin myös tulevaa matkaa ja kuumoteltiin hupenevia tunteja kotoSuomessa. Oton ja Vitalijan sain ehkä ylipuhuttua seuraamaan meitä Balille ^^

Äskettäin tavattiin myös Australiasta Suomeen saapuneet Eki ja Patricia, jotka ovat luvanneet tarjota meille majapaikkan ja vinkkejä reissullamme Australiassa. Aivan mahtavia ihmisiä! Eki ja Pat ovat asuneet Ausseissa lähes 50 vuotta, ja he jos ketkä osasivat kertoa yhtä sun toista matkaamisesta ja elämisestä Down Under. Hieman absurdilta tuntuneet matkahaaveet alkavat pian olla totista elämää. 

Jotenkin lähtö tuntuu tosi vaikealta, mutta kuitenkin tätä reissua on odotettu niin pitkään. Vielä pitäisi pakata ja varmuuskopioida tärkeimmät dokumentit. Mitä ihmettä sitä ottaa vuoden reissulle mukaan?? I think, you just have to go with an instinct.