Viimeiset päivät Australiassa tuntui kuin
vaivihkaa sujahtavan ohitse. Perjantaina oli meidän viimeinen työpäivä
yliopistolla ja pyrittiin viimeistelemään kaikki keskeneräiset askareet. Kolmen
kuukauden harjoittelujakso kului todella nopeasti, mutta ollaan saatu
paljon hyvää työkokemusta lyhyessä ajassa. Tämä harjoittelu on kyllä
entisestään kasvattanut kiinnostusta projektityöhön ja tutkimuksen tekemiseen. Maailma
tuntuu olevan täynnä uusia haasteita ja kiehtovia tutkimuskohteita.
Mutta, nyt viimeiset päivät ovat kuluneet
pakkaillessa ja Kuala Lumpuriin palaamista organisoidessa. Meillä ei vieläkään
ole Malesiasta asuntoa, mutta mennään pariksi yöksi hotelliin ja yritetään
selvittää asumisasiat sitten paikan päällä. Aasialaisten kanssa nyt on aina
vähän hankalaa järjestää asioita etänä…
Varsinainen kotimatka on tosiaankin
alkanut. Outoa, tuntuu tosi haikealta lähteä Australiasta. Täällä on todella
tuntunut siltä kuin oltaisiin jo kotona (no kyllä äiti, on meillä teitä ikävä,
mutta muuten). Jotenkin kaikki on vain loksahtanut kohdilleen ja
australialainen elämäntapa nyt vaan on todella… miten sen nyt sanoisi… Don’t
worry about it! Aussit osaa nauttia elämästä, eikä murehdi liikaa kaiken maailman
asioita (varmaan osittain siksi, että tää nyt vain on niin kaukana muun
maailman murheista).
Ikävä tulee:
* Kaikkia
mahtavia ihmisiä joihin meillä on ollut ilo tutustua
* Pohjoismaalaisen
hipiää hellivää ilmastoa
* Sanoinkuvaamattoman
upeaa, loputonta rantaviivaa
* Ihmisläheisiä
kaupunkeja ja suloisia pikku kyliä (viiniviljelmineen)
* Eksoottista,
hengensalpaavaa luontoa
* RUOKAA
(se nyt vaan on laadukkaampaa ja parempaa kuin missään muualla)
Ollaan oltu todella onnekkaita kun ollaan
saatu nauttia Erkin ja Patin vieraanvaraisuudesta sekä lämpöisestä, kotoisasta
(ja joskus hieman hupaisasta) seurasta. Meistä on täällä ollessa todella tullut
osa tätä australialais-pome-suomi perhettä.
Tänään meille järjestettiin kunnon jäähyväisjuhlat
ja oli liikuttavaa nähdä kaikki uudet tuttavat vielä ennen lähtöä. Sanat eivät
riitä kuvailemaan. Ikävä tulee.
Nothing
makes the earth seem so spacious as to have friends at a distance; they make
the latitudes and longitudes. ~Henry David Thoreau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti