Viikonlopun rantaloma, Pulau Pangkor

Niko saapui Malesiaan tiistai-aamuna 8.7. Oli hienoa nähdä pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Reilun 18 tunnin lento (vaihtoineen) ei vaikuttanut miestä pahemmin hetkauttaneen, joten kun saatiin kamat kämpille, lähdettiinkin jo tutustumaan hieman lähimaastoon. Niko oli otettu meidän kämpän puitteista ja vietettiinkin ilta altaalla pulikoiden.

Bangsar Southin alue on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut jo melkoisesti. Lähistölle on avattu uusi ostoskeskus ja rakennustyöt uuden pilvenpiirtäjä rykelmän osalta saadaan pian päätökseen. Myös KL Sentralilla on avattu uusi NU ostosparatiisi ja yhteys Monorailin juna-asemaan on jälleen avattu (ainakin osittain). Ikävämpiin uutisiin kuluu Malaysian airlinesin koettelemukset ja yhden valtatien romahtaminen lähellä Bukit Bingtangia. Muuten kaikki vaikuttaa toimivan kuten ennenkin, vaihtelevalla tehokkuudella ja hitaasti.

Viime viikot ollaan kierrelty Chinatownin alueella, KLCCn ympäristössä ja vierailtiin me myös Putrajayan Cyber kaupungissa. Kyseessä on Malesian hallinnollinen keskuskaupunki, joka on rakennettu lähtökohtana viimeisin teknologia ja kestävä kehitys. Teoriassa hyvin onnistunut kaupunki mahtavine puistokatuineen ja massiivisine rakennuksineen, mutta elämä kaupungista kuitenkin puuttuu. Mieleen tuli lähinnä kierros jossain kummitustalossa, lähes autio kaupunki jonne saapuu bussikaupalla turisteja pällistelemään arkkitehtuuria ja erilaisia kaupunkisuunnittelun yksityiskohtia. Ihan vierailun arvoinen paikka.

Perjantai-iltana 11.7. nautittiin Ramadan ajan ”aamiaisesta” paikallisen malesialaisystävämme Ain kanssa. Nythän on siis parhaillaan käynnissä Ramadan, muslimien paastokuukausi, mikä tarkoittaa, että kaikki syöminen ja juominen tapahtuu vasta auringonlaskun jälkeen. Muslimithan syövät päivän ensimmäisen ateriansa Kuala Lumpurissa noin kello 19:30, jolloin hiljennytään yhteiseen rukoukseen ja nautitaan niukka BreakFast. Syömisen jälkeen muslimit kokoontuvat moskeijaan rukoilemaan.

Lauantaina tavattiin vuorostaan iranilaisia ystäviämme ja vietettiin vähän erilainen ilta Shisha Loungessa. Nautittiin livemusiikista, tanssittiin ja juteltiin opiskeluista, jalkapallosta, kulttuurieroista sekä matkustamisesta. Persialainen kebab oli juuri niin taivaallista kuin muistinkin, siinä uusi ruokakulttuuri johon pitää tutustua kotona vielä tarkemmin!

Viime viikko oli toimistotöiden osalta harvinaisen lyhyt, sillä käväistiin vain maanantaina viimeistelemässä paperihommat ja tiistaina olikin julkinen vapaa päivä. Tiistai-iltana käväistiin syömässä Traders hotellin Sky Bar -ravintolassa ja ihasteltiin 33-kerroksesta avautuvia näkymiä.

Keskiviikkoaamuna pakattiin kamat ja suunnattiin taas kohti Penangia. Vuorossa oli harjoittelujaksomme toinen kenttäretki ja tarkoituksena oli tehdä edellistä tarkempia katu-analyyseja ja kehitellä visioita tulevaa kaupunkisuunnittelua varten. Hauskaa, että Nikokin pääsi tutustumaan Penangin saareen ja George Townin maailmanperintökohteeseen. Syötiin paikallista katuruokaa ja käveltiin katuja ristiin rastiin kolmen päivän ajan.

Perjantaina oli aika suunnata rannalle. Sanoi velipoika mitä tahansa, eihän sitä voi sanoa vierailleensa Aasiassa jos ei ole nähnyt yhtä oikeaa paratiisisaarta :) Niinpä jäätiin bussista puolimatkan paikkeilla ja otettiin Lumutista lautta kohti Pulau Pangkoria. Saari osoittautuikin isommaksi ja suositummaksi kuin mitä meille oli annettu ymmärtää, joten moni ravintola ja liike olivat auki Ramadanista huolimatta.

Jee, jälleen päästiin nauttimaan viilentävästä merivedestä ja auringon paisteesta. Käytiin pienellä Island Hopping veneajelulla ja käristeltiin itseämme autiolla hiekkarannalla (tai autio se oli kunnes puolen päivän jälkeen kaikki intialaisturistit päättivät rynnistää piilopaikkaamme pelastusliiveineen ja taskukameroineen).

Oli kyllä rentouttava reissu ja kiva olisi ollut jäädä Pangkorille pidemmäksikin aikaa, mutta työt kutsuvat jälleen. Mutta eiköhän me keksitä jotain kivaa juhlaa Ramadanin päättäjäisiksi (27.7.)