Planet OZ, Adelaide

Maanantaina 3.2. oli aika suunnata kohti uutta ja tuntematonta. Saatiin viiden kuukauden kamat mahtumaan kahteen isoon rinkkaan (toinen 23 kg ja toinen 17 kg) ja kahteen pikkureppuun. Huh, onneksi isännöitsijä otti vastaan ylimääräiset vaatteet, huonekalut ja muut käyttötarvikkeet lahjoitustarkoituksessa. Tästä se meidän varsinainen reissu vasta alkaa.. kodittomina, nyytti selässä ja avoin mieli mukana.

Ystävämme Reza heitti meidät lentokentälle alkuillasta ja ennen keskiyötä boardattiin itsemme koneeseen. Oli aika outoa jättää taakse Malesia ja kaikki uudet ystävät.. Samalla hyvästeltiin suurkaupungin vilske ja yleinen, aasialainen härdelli.

Lento sujui yllättävän nopeasti ja mä oikeastaan nukuin koko seitsemän tunnin matkan. Jep, MÄ, NUKUIN – kai tähän lentomatkustamiseenkin alkaa siis tottua! Aamulla koneen ikkunasta alkoi avautua mielenkiintoinen näkymä: karua, kuivaa aroa silmän kantamattomiin. Rannikkoa, kilometrejä pitkiä, suoria maanteitä, punaisia, ruskeita ja vaaleita maalaikkuja, pieniä suolajärviä… Missä kaikki puut, metsä, IHMISET? Siellä täällä näkyi muutama talo ja ehkä jopa kyläpahanen. Mutta, ei jälkeäkään pilvenpiirtäjistä, suurkaupungeista tai sademetsistä. Me oltiin totisesti saavuttu Etelä-Australiaan!

Lopulta alkoi näkyä merkkejä ihmiselämästä kun Adelaiden keskusta rupesi hahmottumaan horisontissa. Laskeuduimme rannikkoa hipoen kiitoradalle ja silloin se iski tajuntaan: Nyt ollaan kaukana kotoa..

Onneksi meillä oli tuttuja vastassa sillä Pat ja Eki olivat saapuneet hakemaan meitä kentältä! Ei kun rinkat takakonttiin ja kohti keskustaa. Saatiin pieni sightseeing kierros Adelaiden poikki kunnes lähdettiin suuntaamaan kohti Salisburya, Ekin ja Patin kotipaikkaa. Salisbury East osoittautui ihanan rauhalliseksi lähiöalueeksi, noin 16 km päässä Adelaiden keskustasta.

Patin ja Ekin talo on perinteinen, tiilirakenteinen yksikerroksinen omakotitalo, jonka ominaisin piirre on talon halkaiseva pitkä eteinen (Aussitalot ovat kuulemamme ja näkemämme mukaan kaikki aika pitkänmallisia ja kapeita). Saatiin asettautua talon vierashuoneeseen, jossa olikin sopivasti tilaa meidän kaikille tavaroille.

Mutta huh, oli kyllä kiva istua alas pitkän matkan jälkeen. Oltiin molemmat Villen kanssa aika poikki reissusta, mutta suomalainen Presidentti kahvi ja äidin lähettämät syntymäpäiväruusut piristivät kummasti. Istuskeltiin, juteltiin ja pommitettiin Patia ja Ekiä kysymyksillä Australiasta – sen luonnosta, säästä ja elämisestä Down Under. Ilta sujui leppoisasti maittavan grilliaterian ja syntymäpäiväkakun parissa. What a wonderful day!

Nyt muutaman päivän aikana ollaan ehditty näkemään jo ihan valtavasti uusia paikkoja ja ihmisiä. Pat ja Eki ovat ajeluttaneet meitä pitkin lähiympäristöä, esitelleet nähtävyyksiä ja tutustuttaneet paikallisiin tapoihin. Ollaan silitelty kesyjä kenguruita, grillattu pallogrillillä, vierailtu asuntoveneellä, nautittu helteestä pitkällä, lähes autiolla hiekkarannalla, kuokkavierailtu Aussipirskeissä, ihailtu puussa nukkuvaa luonnonvaraista koalaa, nähty hehtaarien kokoisia viiniviljelmiä, kuivaa aroa, vehreitä jokilaaksoja ja jopa sitä metsää..

Suoraan sanottuna, oon jo aivan rakastunut tähän paikkaan! Mahtava ilmasto, paljon nähtävää, loistavaa ruokaa (puhumattakaan viineistä..) ja niiiin ihania ihmisiä. Monella tavalla täysin erilaista kuin olisi osannut kuvitella.

Sää on ollut meidän aikana tosi vaihteleva, välillä paahtaa (+42 °C) ja nyt sitten yllättäen sataakin vettä! Yleisesti ottaen Adelaidessa on tänä kesänä (Suomen talvi) ollut harvinaisen kuumaa ja kuivaa, joten sade tulee kyllä tarpeeseen. Ja täytyy myöntää että kyllä tuo 40 asteen helle tuntuu aikas pakahduttavalle vaikka lämmöstä pidänkin.

Kaupunkina Adelaide on todella siisti ja kodikas. Ei liian suuri, mutta kuitenkin täynnä kiinnostavia paikkoja, kuten museoita, kahviloita, terasseja, kävelykatuja ja puistoja. Jokirannassa pääsee ihailemaan auringossa paistattelevia pelikaaneja ja keskusmarketilla on kauppahallimainen tuttu kuhina. Tänään alkaa yksi vuoden suurimmista tapahtumista, Adelaiden Fringe festivaali, joka laittaa koko kaupungin sekaisin kuukauden päiviksi. Eiköhän lähdetä hulinaan juhlistamaan ystävänpäivää!