Vaihto-opiskelu loppuu, KL

Viimeinen tentti suoritettiin Universiti Malayassa 16.1.2014. Se o siis LOMA!

Oli kyllä voittaja fiilis kun astuttiin ulos tenttisalista keskipäivän paahteeseen. Kaikki neljä kurssia on nyt suoritettu kunnialla loppuun, ja jäädään vaan odottelemaan tuloksia. Vaihto-opinnot meni loppujen lopuksi ihan sujuvasti ja aika kului hirveän nopeasti. Alkusäätöjen jälkeen kurssit etenivät jouhevasti välitenteistä assignmentien palautuksiin ja lopulta päättökokeisiin. Tuntuu oudolta jättää yliopisto nyt, kun vasta on oppinut tuntemaan paikalliset käytännöt ja muut opiskelijat.

Mitä sitten vaihto-opinnoista jäi käteen?

Opiskelu ulkomailla ja varsinkin Aasiassa voi olla aika haasteellista. Ei pelkästään yliopiston käytännön asioiden hoitamisen kannalta, mutta myös kielitaidon, kurssien tason, vaativuuden ja vaihtelevuuden suhteen. Mikä yllätti eniten, oli yliopisto-opetuksen taso. Korkealle rankking listoilla sijoittunut ja etenkin Aasiassa arvostettu yliopisto oli ihan toista luokkaa kuin mihin Suomessa on tottunut. Jotkut luennoitsijoista olivat melko ylimielisiä ja pitivät oppilaita lähinnä keskenkasvuisina teineinä. Varsinkin paikalliset opiskelijat olivat hyvin passiivisia ja monilta opiskelijoilta tuntui puuttuvan kriittinen ajattelu, tieteenfilosofian tuntemus, tiedon analysoimisen ja havainnollistamisen taidot.  Ryhmätyöt ja esitelmät tehtiin hätiköidysti ja ”tieto” kopioitiin suoraan Wikipediasta tai luentomateriaaleista. Yliopiston henkilökunta ei juuri palvellut opiskelijoiden tarpeita, vaan kaikesta piti vääntää kahden kolmen henkilön kanssa, pariin otteeseen. Paikallisen kulttuurin hierarkia ja auktoriteetti-usko näkyivät myös yliopistolla selvästi.

Mutta ei siis vaihto-opiskelu pelkkää hampaiden kiristelyä ollut! Paikallinen opiskelujärjestelmä (ainakin sosiaalitieteiden osalta) painottaa ryhmätöitä, esitelmiä ja presentaatioita, joten kommunikaatio- ja esiintymistaidot harjaantuivat merkittävästi. Oman alan englanninkielisen sanaston hallinta kehittyi ja sitä oppi kärsivällisyyttä ja ryhmätyötaitoja muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa työskennellessä. Parasta oli kun pystyi jakamaan omaa osaamistaan ja oppia muilta. Erityisesti ranskalaiset opiskelijat ovat todella tunnollisia ja heidän panostamistaan oli hieno seurata.  

Ja meillä onneksi osuivat kurssivalinnat aikalailla nappiin. Erityisesti kaupunkisuunnittelua ja arkkitehtuuria käsittelevä Metropolitan planning -kurssi syvensi kiinnostusta kaupunkimaantieteeseen ja suunnitteluun. Luennoitsijanamme toimi paikallinen urban designer, jolla kyllä riitti näkemystä ja ideoita jaettavaksi. (Alla virallinen kurssikuva)

Mahtava kokemus! Vaihto-opiskelun aikana ollaan opittu arvostamaan meidän omaa osaamista ja suomalaista yliopistojärjestelmää entistä enemmän, mutta mikä tärkeintä, ollaan päästy jakamaan tietotaitoa muista maista ja kulttuureista tulevien nuorten kanssa. Kun toisaalla ovat stereotypiat vahvistuneet, ovat toiset ennakkokäsitykset taas kaikonneet kokonaan. Esimerkiksi en olisi ikinä uskonut, että avoimimmat ja fiksuimmat kaverimme tulevat Iranista ja Palestiinasta, tai että kiinalaiset voivat olla niin vieraanvaraisia! Mikä hienointa, olemme tavanneet monia nigerialaisia nuoria, jotka ovat valmiita muuttamaan maailmaa.

 Vanha sananlasku ’Matkailu avartaa’ on vain niin totta.